1613627.jpg

Plokosversumin faunaa seuraillessani herkesin muistelemaan omaa faunaista historiaamme, onneksi jo historiaa. Aikaisemmin kirjoitinkin miten minusta mieheni kautta tuli koiraihminen. Pari kolme hauvelia kerralla on meillä ollut kiintiö, pihavahteja ja sohvapottuja, rotuisia tai epärotuisia,  mutta kaikki isoja. Pentuja on tullut ja teetetty, koirankopissa on välillä asuttu kukin vuorollaan valvomassa pikkuisten maailmaan tuloa, lapset konttausiässä muuten vaan, niin että koirakin jo on erehtynyt niitä ominaan pitämään. Kissoja meillä ei ole suosittu, mitä nyt lapsemme ovat salaa kodittomia pentuja huoneisiinsa vähäksi aikaa piilottaneet, ja paljastuneet viimeistään vinkuvan astmakohtauksen syytä etsittäessä.
 
Suosituin lemmikkieläin Algeriassa on ehdottomasti lintu, eritoten tikli, jota pyydystetään luonnosta ja kasvatetaan häkeissä. Vanhemmasta  laulutiklistä saa nykyään maksaa saman hinnan kuin  elävästä lampaasta, häkissä pesivästä vielä enemmän. Missä liikkuu raha, siellä liikkuu saalistaja, niinpä tiklit alkavatkin näillä seuduin olla jo harvassa.
Meillä ovat visertäneet ja pesineet omaksi iloksi undulaatit, kanarialinnut ja tiklit, aikana jolloin niistä ei vielä ollut pulaa. Saatiin aikaiseksi jopa tiklin ja kanarialinnun hybridi, mahtava laulaja. Parvekkeella oli yhteen aikaan valtavan iso lentohäkki, josta yhtenä päivänä löytyi myös viiksiään lipova kissa, kasa höyheniä edessään. Miten lie katti parvekkeelle kiivennyt ja vielä saanut häkin luukun auki, ulos lensi ainakin jykevän suomalaisen puukengän saattelemana.
Näihin viserryksiin ja pälpätyksiin heräiltiin aamuisin kuka mitenkin onnellisena. Isännällä riitti intohimoa niitä ruokkia ja hoivailla. Häkkien siivo ja ympäriinsä lentelevät siemenet eivät jostain syystä kuuluneet yhtä suuren rakkauden piiriin. Joku-muu hoiti sen.
Joku-muu myös siivosi akvaarion, että eläinrakas perhe voisi ihastella värikkäiden kalojen uiskentelua ja parittelua, poikasten kasvua. Kunnes tämä joku-muu kyllästyi ja akvaario vaihtui terraarioon.
Terraariossa asusteli kameleontti Kami, joka söi vain elävää ravintoa. Itikoiden pyydystys oli pitkään perheen päällimmäinen harrastus. Yhtenä talvena Kami vaipui horrokseen ja kesään asti odottelimme ylösnousemusta. Ei mitään, paikalla jökötti muumioitunut Kami.
Tämän jälkeen siirryttiin jyrsijöihin, gerbiili, kani ja hamsteri perä perään. Hamsteri oli epätavallisen pitkäikäinen,  isäntäkin sen hamstrauksiin lopulta kyllästyi ja lahjoitti harmaantuneen pappahapsen pois.

1613629.jpg

             Koiranpentu ja herra Pupu tutustumassa toisiinsa, hyvin pärjäsivät.

Herra Pupua ei voinut päästää puutarhaan, joten hän asui parvekkeella ja papanoitsi ahkeraan ympäriinsä, ei koskaan oppinut siistiksi ja jyrsi kaiken eteensä osuvan. Ensimmäisen huuman mentyä ohi pupu luovutettiin joku-muun mieliksi sukulaisfarmille, missä pääsi kaltaistensa seuraan.

Jos en nyt laske mukaan muurahaisia, torakoita, laulukaskaita, erilaisia sirkkoja ja liskoja, jotka ovat väliaikaisesti sisällä piipahtaneet, enkä pulujen ja varpusten poikasia joita lapset ovat salaa pipetillä virvoittaneet henkiin, en edes sitä eksynyttä rottaa jota kolme päivää metsästimme, niin luulenpa että sisäolioitten kasti tuli täyteen. Seuraavaksi siirrynkin pääasiallisesti puutarhassa vierailleisiin enemmän ja vähemmän kummallisiin otuksiin. Niitä onkin paljon vähemmän.