1972561.jpg

Hämeen metsiä kierrellessäni poikkesin ohimennen oppikouluaikaisissa muistoissani Forssassa. Loimijoki virtaa edelleen yhtä sameana tehtaiden ohi läpi kaupungin - ruskapuiden reunustamana kauniimpana kuin koskaan ennen.  Aika on pysähtynyt vanhan kivisillan alle.

1972563.jpg

Forssa on Suomen ensimmäinen maaseudulle perustettu teollisuusyhdyskunta. Sen perusti  ruotsalainen tehtailija A.W.Wahren 1800-luvun puolivälissä Kuhalankosken tuntumaan, ensin kehräämön ja sitten yläjuoksulle kutomon. Yhtiö sai nimekseen Forssa Oy  ja  tehtaiden väliin luotiin kaikki mitä elämässä siihen aikaan tarvittiin, kauppa, koulu, kirjasto, lastentarha, terveydenhuoltopalvelut sekä tehtaalaisten asunnot.  Oma panimokin löytyi  samoin kuin oma hotelli baareineen.  Wahren ymmärsi myös metsäteollisuuden päälle ja 1800-luvun lopulla pulan ja nälänhädän aikoina osti lähiseudun talonpojilta metsiä ja autioituneita tiloja, niin että pian omisti puoli valtakuntaa.

1972568.jpg

Valtakunnan nimenä säilyi Forssa, ainoa mannersuomalainen kunta, jonka nimessä on f-kirjain, vaikka paikallismurre ei sellaista tunne kuin yhdessä sanassa: pesufati.  Vorssan kielessä ähvä lausutaan veeksi , gee keeksi ja bee peeksi,  hienommat ääntelyt on turhaa kruusailua.  Oma suomeni  on paljolti perua kouluajoilta ja sisältää edelleen änk-äänteen, tyyliin kankaskenkät.
Forssa Oy sulautui 1934 Finlayson Corporatioon  ja tunnettiin Finskuna vielä minunkin nuoruudessani.  Koulumatkani ovat aina kulkeneet jommankumman tehdasalueen läpi, portinvartijan silmää vältellen.  Tehtaitten välillä puksutteli Suomen ensimmäinen sähköjuna (1898), jota räkäpässiksi kutsuttiin.  Nyt  se on parkissa Veturiaukion vitriinissä kirjaston edessä.  Forssan kapearaiteinen rautatiekin purettiin (mikä vahinko), siitä on jäljellä enää osa Humppila-Minkiö-Jokioinen.  Siellä voi vielä kesäisin puksutella höyryveturilla, tehdä resiinasafareja tai vaikka vuokrata koko junan käyttöönsä kokoustilaksi.  

1972565.jpg

Entisinä aikoina kaupungissa saattoi törmätä sellaisiin ammatteihin kuin päittenparantaja, värikokki, pissari, lusikkavartija. Itsekin olen tienannut opiskelurahoja patterintäyttäjänä. Vapriikin leipä on soukka mutta pitkä, sanottiin ennen.  Mutta ikuinen ei ole sekään.  Tekstiiliteollisuus on hiipunut ja tehtaan toiminta kutistunut  erikois- ja työvaatekankaisiin, joita valmistaa nykyisin norjalaisten omistama Finlayson Forssa (suomalaisten omistama osa Finlayson Oy on lähes poistunut alueelta).

Autioituneet tehdasalueet on säilytetty kokonaan alkuperäisinä ja niitä on osattu hyödyntää hienosti.  Ylemmässä kuvassa näkyvälle kehräämön alueelle on pääasiassa keskitetty kaupungin kulttuuritoimi:  ammattikorkeakoulu, aikuisopisto, kuvataidekoulu, museoita, kirjasto, näyttelytiloja, mutta myös ravintoloita, keilahalli ja muutama pienyritys.  Kesäisin soi  jokirannassa  Tyykiblues.  Upea alue puistoineen aivan keskustassa.

1972566.jpg

Yläjuoksun puoleiselle tehdasalueelle, entistä kutomoa ja osin vielä toimivaa osaa siis, on keskitetty  yritystoiminta. Kauppakeskus, kunnallinen hammashoitola,  kaupallisia terveyspalveluita sekä pieniä palveluyrityksiä - toiminnassa oleva Tehtaan kangaskauppakin.

Tehtaalaisuus näkyy maisemassa ja kuuluu murteessa edelleenkin.  Mukava löytää paikkoja, joissa vanha ja uusi elävät sopusoinnussa rinta rinnan.