Kesäflunssa jatkuu edelleen, päässä suhisee ja korvissa kohisee. Niinpä vienkin teidät vain kierrokselle kotipuutarhaani. Tätä tunnelia pitkin voi sukeltaa sisään. Matkalla voi vielä poimia riippuvat appelsiinit ja sitruunat. Mispelit on jo hillottu, pomeranssit kuivattu, omppupuu vasta taimella,  aprikoosit...

 

ai niin, söin jo koko sadon, kokonaista neljä kappaletta, mutta sitäkin parempia.. ja riippuuhan ne lehdet silti  nätisti ilman hedelmiäkin.
 

Tunneli päättyy granaattiomenapuun alle,  missä hortensiat aloittelevat kukintaansa.
 

Toiselle päin mentäissä pitää varoa riipimästä päänahkaansa päärynäpuuhun, hedelmät ovat poimittavia ihan kohta.

 Ja sen jälkeen voikin ihastella riippuvan puutarhan parasta ihmettä..

riippaluumua.  Fiksua jättää puu leikkaamatta, helpottaa poimintaa huomattavasti, tuosta vaan ohi mennessään voi napata. Melkein jo kypsiä, riippuisivat nyt siinä lomalaisten tuloon asti.


 

Persikkapuu sai tukea riippuvuuteensa, kun uhkasi kaatua parkkipaikalle. Kestää vielä ennen kuin nämä kypsyvät, useimmiten olen silloin jo Suomessa ja luovutan mielelläni sadon muiden suihin.
Viereinen kirsikkapuu ei tänäkään vuonna saanut muutamaa marjaa enempää aikaiseksi.. Kas, sen matalalla riippuvien oksien alle onkin koira näköjään kaivanut itselleen viileän lepokuopan. Jotain hyötyä siitäkin puusta.

Ja riippuuhan täällä vielä paljon muutakin mm. yhden naapurin villiviini leviää aidalla niin jotta,  ja toisen naapurin aito viini, josta odotetaan jopa rypälesatoa. Omakin viiniköynnös on, mutta se ei riipu, anoppi pitää siitä huolen.

Ei tainnut vetää vertoja Babylonin riippuville puutarhoille, mutta tämä onkin totta karua eikä mitään tarua.
Ja hei, kukkiakin sentään vielä löytyy muutama villiintyneestä ruohosta riippumatta. Paitsi gazaniapenkki on laossa, kun koira keksi, että siinä on puutarhan kastelun jälkeen mukavan viileä kieriskellä.