Jonkin aikaa sitten Elegia metsästeli autiotaloja Helsingin liepeillä, nyt minäkin kannan korteni kekoon. Tosin tätä ei tarvinnut metsästää, sillä talo on hyvin tunnettu Annabassa ja sitä paitsi ihan meidän lähirannallamme, ei tarvinnut edes nähdä liikunnan vaivaa. 
Autiotalo on sinällään ihme Algeriassa, sillä asunnottomien määrä on sellainen, että mikä tahansa pahvilaatikko tai kontti kelpaa kodiksi. Monet nukkuvat rannoilla ja jalkakäytävilläkin. Mistä siis seuraa, että kaikki tyhjiksi jääneet asunnot, rakennukset tai rauniot vallataan lupaa kysymättä alta aikayksikön. Mutta ei tätä. Tämän maine ei tulekaan autiudesta vaan siitä, että talo nimenomaan on 'asuttu', henkien asuttama..

1746324.jpg

Niin kauan kuin muistan, on taloa sanottu kummitustaloksi. Siltä se kyllä näyttääkin, rappeutunut, yli sata vuotta vanha pikkupalatsi, jossa ei kukaan ole vuosikymmeniin avannut ikkunaluukkuja. Yhtään ihmistä en ole koskaan siellä nähnyt, vaikka ennen kuljin ohi monta kertaa päivässä. Rakennus eroaa arkkitehtuuriltaan täysin ranskalaiskolonialistisesta ympäristöstään . Olen sitä aina  iihmetellyt ja säälitellyt sen yksinäistä rapistumista. Olen mielessäni kuvitellut asukkaita parvekkeella ihastelemassa auringon nousua merestä, ruokailemassa puutarhassa palmujen alla,  Keitä he olivat, missä he ovat nyt, kukaan ei ole osannut kertoa. Mutta kaikki 'tietävät' että talossa kummittelee. Täkäläiset ovat hyvin taikauskoista väkeä ja uskovat syvästi henkiin ja noituuteen.  Eli oikein tehokas  keino pitää asiattomat poissa.

Olin ajatellut esitellä talon jo aikaisemmin, mutta sitten yhtäkkiä sain kuulla että se olikin myyty. Jäin kiinnostuneena seuraamaan, kuka pelkäämätön sen oli ostanut ja koska alkavat moukaroida taloa maan tasalle.  Se on täällä tapana, hajotetaan vanha ja rakennetaan vähintään neljän kerroksen laatikko tilalle. Olisin kuvannut kiviröykkiöitä siinä välissä – sydän verta valuen. 
Koska sattumilla on tapana kasaantua, henkien avustuksella tai ilman, törmäsin muutama päivä sitten kyläreissulla vanhaan rouvaan, joka yllättäen alkoi kertoa tuon talon historiaa. Jippijii, vihdoinkin!

Hänen mukaansa talon rakensi 1800-luvun lopulla Marokosta tullut rikas algerialainen. Hyvin oppinutta väkeä, mikä siihen aikaan oli harvinaista, koska  vain minimaalinen murto-osa algerialaisista pääsi kouluun. Talo rakennettiin marokkolaiseen tyyliin ja sen sisätiloista löytyy mm.  upeita kattomosaiikkeja.  Sittemmin talo periytyi sukupolvelta toiselle. Viimeisellä tytäromistajalla oli kuusi kaunista tytärtä ja yksi poika. Tyttäret muuttivat kaikki ulkomaille yhtä lukuun ottamatta ja poika katosi, julistettiin kuolleeksi. Koska itsenäistymisen jälkeen talot periytyvät pojille tai lähimmille miessukulaisille, joutui tämäkin talo kaukaisempien sukulaisten perintöriitojen kohteeksi. Taloon laitettiin vartija, joka asutti alimpaa kerrosta perheineen. Perikunta laittoi talon myyntiin, mutta vartija, joka ei halunnut sieltä lähteä, laittoi liikkeelle huhun kummituksesta. Huhu sai siivet ja sitä ruokittiin hyvin, kukaan ei halunnut taloa ostaa ja vartija sai jatkaa asumistaan kunnes hänet heitettiin sieltä ulos poliisivoimin. Sen jälkeen taloa vartioivat vuosikausia vain kummitukset ja hyvin työnsä tekivätkin, ei siihen sen kummempaa historiaa tarvinnut.

Nyt joku on sen vihdoin uskaltanut ostaa. Rouvan kertoman mukaan uusi omistaja aikoo entisöidä talon, säilyttää fasadin ja mosaiikit  Toivottavasti onnistuu, se on yksi Annaban vanhimmista pystyssä olevista asuintaloista.  Toistaiseksi ei ole työmiehiä näkynyt, talo näyttää yhtä autiolta kuin tähänkin asti. Ehkä ovat pelästyneet kummituksia hekin