Pari viikkoa sitten Viis-vee skypetti innoissaan.

-         Hei minä olen Paavo!
-         Paavo? Kuka ihmeen Paavo! kyseli mummi silmät ymmyrkäisinä niin kuin
          soveliasta on, kun tuntematon soittelee.
-         Paavo Pesusieni!  Ja kieh kieh, se oli niin hauskaa.
-         Ai, onko se joku telkkariohjelma... Mummi ei oikein ole perillä näistä..
-         Joo, se on kiva! Paavo on kiva nimi.
-         Minä kyllä tykkään sinun nimestäsi enemmän..
Ja juttu jäi siihen... kunnes....

Tällä viikolla äitinsä haki Viis-veetä tarhasta ja tarhatäti (keski-ikäinen ja kokenut) kutsui lasta
- Paavooo! Äiti tuli...
Oli äidin vuoro olla silmät ymmyrkäisinä ja ihmetellä, johon tarhatäti, että  ” en ymmärrä miksi pitää antaa lapsille muka hienoja vieraskielisiä nimiä joista lapsi ei edes tykkää.”  Ja kun äiti jotain yritti sanoa, niin lisäsi vielä että voihan sen lyhentää vaikka Paveksi. Meni ja  jätti Paavon äitinsä huostaan.

Seuraavana päivänä isänsä meni hakemaan Viis-veetä, oli toinen täti luovuttamassa, joka ihmetteli että miksi listassa on lapsen nimi vedetty yli ja vaihdettu Paavoksi.

HEI HALOO! Mummi hyppää just kohta lentokoneeseen ja tulee kertomaan mikä on lapsen nimi. Kenelläkään tarhatätillä ei tietääkseni ole oikeutta mennä muuttelemaan lasten nimiä, ei ole edes vaikea lausuttavaksi, sama nimisiä on Suomessa 76 kpl. Sitä paitsi sukunimikin on jostain syystä vierasperäinen, vaihdetaanko sekin saman tien Pesusieneksi. Ja kuka tietää, ensi viikolla lapsi ehkä haluaisikin olla Late Lammas. 
Ei pidä mennä vääntämään lapsen leikkiä todeksi. Eikä varsitenkaan siirtää omia (hyvin selviä) asenteitaan lapsiin. Viisivuotiaat tuskin vielä ymmärtävät vierasperäisyyden päälle ellei sitä varta vasten aikuiset opeteta.

 Lueskelin sitten aikani kuluksi muutamia keskustelupalstoja asian tiimoilta. Melkoinen haloo nousi siitäkin, kun joku oli kehdannut antaa lapselleen nimeksi Raimo. Vanhemmatkin halusivat vaihtaa sen Rameksi, ettei lapsen tarvitse hävetä. Olen tainnut pudota Suomi-kelkasta jo kauan sitten. Ymmärtäisin kyllä, jos on vahingossa tullut annettua joku omituinen nimi, jota myöhemmin katuu, helppohan se on vaihtaa. Muuten olen sitä mieltä, että kasteessa saatua nimeään saa kantaa 15-vuotiaaksi asti, jolloin sen voi jo itse käydä vaihtamassa mieleisekseen. Paavokin.

Ja seuraavaksi opettelemmekin Viis-veen  kanssa uuden ranskalaisen paavo-sanan, kirjoitetaan pavot, suomeksi unikko.

GRRRH.. olen nyt vaan niin RAI-VOIS-SA-NI...