Istutin dyynilleni vähän vihreää kesän kunniaksi, se nimittäin alkoi nyt, aurinko paahtaa jo oikein mukavasti. Hiekka ei meiltä silti lopu, sitä tulee tuulen mukana joka suunnalta ja jos ei tule niin pitää käydä paikan päällä möyrimässä.

Ei sentään käyty  Saharassa asti vaan rantadyyneillä. Vastarannalla häämöttää Annaban kaupunki ja kukkulainen niemi, jolla tavallisesti lenkkeilemme. Tällä itäisellä rannalla riittää hiekkaa kymmeniä kilometrejä eteenpäin. Dyynit näyttävät maisemassa matalilta, mutta voin sanoa että upottavassa hiekassa kiipeileminen vastaa tehokasta kuntojumppaa.

Chattin kylän kohdalla on hietikon tuntumaan rakennettu sievä asuntokompleksi, useampia hyvinhoidettuja rakennuksia viheralueineen ja kukkineen, kuin oma pieni aidoin ympäröity paratiisikylänsä. Kokonainen hyvin hoidettu alue on täällä sellainen harvinaisuus, että piti kysellä ohikulkijoilta enemmänkin. Alue on kuulemma tarkoitettu ulkomaalaisille työntekijöille, niinpä tietenkin.  Asuntoja vuokrataan, niin että jos joku on tulossa tänne töihin niin tuonne vaan. Varmasti siellä on poliisivartio yötä päivää takaamassa turvallisuutta. Yhtään immeistä ei maisemassa kuitenkaan näkynyt, huhuu...

Itäisen rannan hietikoille laskevat myös sisämaan joet. Tässä Seybouse-joen suistoaluetta:

Helakanvihreä kasvillisuus koristi maisemaa, onko vain harmiton vesikasvi vai vaarallinen levä, en tiedä, linnut kuitenkin viihtyivät vesissä. Ja keskellä jokea yhdellä kivellä istuskeli tämmöinen pariskunta..

 

Niin somasti ripirinnan katselivat toisella puolen kaislikossa uiskentelevia liejukanoja. Näyttivät tosi aidoilta, mutta luonto se vaan teki tepposiaan.