Oikeaoppinen luontoilu tapahtuu näin. Ajetaan auto mahdollisimman lähelle leiripaikkaa ja mahdollisimman lähelle muita. Mieluiten koko perheen kanssa. Usein ei edes poistuta autosta, mutta jos, niin istutaan pöytiin ja syödään mukana tuotu couscous. Lapset saavat kirmailla viidentoista metrin säteellä hyvällä näköetäisyydellä. Tämä on se luontopuiston alkupää, josta istumapaikkojen täyttämisen voi aloittaa.
Tässä istumapaikat loppuvat ja alkaa luontopolku. Se on jopa merkitty kyltillä. Siellä ei koskaan ole ketään muita kuin me. Paitsi nyt yksi santarmi, joka halusi tietää mitä me siellä teimme. Vaikea arvata, vastasi isäntä ja yritti pidätellä ärtymystään samalla kun koiriakin. Ihan totta, kuka sitä nyt luontopolulla kävelisi.
Nämä eivät ole enää polkuja vaan pusikoita. Siellä nyt ei ainakaan kukaan liiku laillisilla asioilla. Sitä mieltä oli toinen santarmi, joka sai koukkuunsa vain isännän, sillä emäntä konttaili kauempana, rytinä vaan kuului. Isännän ärtymys senkun kasvoi ja alkoi jo vastailla epäkohteliaasti, joten emäntä konttasi näytille, ihan vain todistaakseen siveyttä vaalivalle santarmille, ettei ukkopaha ole raiskaamassa ketään nuorta neitoa pusikoissa. Ja että mummokin vaan valokuvailee tämmöisiä kukkasia.
Hohhoijaa. On se vaan hyvä kun joku pitää kansalaisten siveydestäkin huolta. Metsissä on kohta enemmän santarmeja kuin villisikoja, onhan se mukavaa turvallisuudenkin kannalta. Uskallettiin sitten mennä semmoisiinkin paikkoihin missä ei ennen olla käyty. Vaan mitäs siellä bongattiinkaan! Lauma shakaaleja, iiiik! Näyttivät ihan susilta, olivat kamerani ulottumattomissa. Ei sillä että olisin jäänyt kuvaamaankaan, kipin kapin kipitettiin takaisin. Ja mikäs siellä sitten odotti...
Santarmit olivat jumittaneet Rangemme ja koko kööri oli etsimässä omistajia. Jättää nyt auto sadan metrin päähän muista ihan yksikseen, ja vielä luontopuistossa, epäilyttävää. Vähän jo hihitytti kun kiipesin muina mummoina etupenkille aseistettujen moraalinvartijoiden rämpiessä esiin pusikoista. Tulipa järjestettyä luontoilua niillekin.
Kommentit