Miltä maistuisi lautasellinen ’meripapuja’? Meillä siis käytetään näistä yleisesti nimitystä haricots de mer, taitavat olla jotain Donax-lajia (nettihaun perusteella, en ole perehtynyt simpukoihin),  syötäviä joka tapauksessa ja täällä päin hyvin pidettyjä.  Näitä siivilöidään talvisaikaan  rantahiekasta ja myydään kalatorilla. Ei olla ikinä ostettu, nämäkin saatiin kaupanpäällisinä.   Mösjöö ne johonkin liemeen kokkasi, maistoin kyllä. Ihan vähän. Olen vielä hengissä.

Vähän sitä epäilin, kun virallista nimeä hakiessani törmäsin WHO:n tutkimukseen saasteiden vaikutuksesta simpukoihin. No, kaikki mahdolliset bakteerit, virukset ja parasiitit varmasti kuolivat keittovaiheessa. Se, mitä ei voi tuhota on myrkyt, vaikka saksitoniini. Todistettavasti sitä ei löytynyt, muuten olisin jo puoli tuntia nautiskeluni jälkeen virunut halvaantuneena lautaseni vieressä.
Simpukoiden myrkyt johtuvat myrkyllisistä levistä, joita löytyy ajoittain myös Välimerestä. Yksi vaarallisimmista on Gonyaulax tamarensis. Tätä levää on joskus havaittu Algeriassakin El-Mellahin järvessä.

El-Mellah on lähellä Tunisian rajaa, yksi El-Kalan luonnonsuojelualueen kolmesta suuresta järvestä, 860 ha, keskisyvyys 3,5 m. Järvi on vajaan kilometrin pituisen kanaalin kautta yhteydessä mereen ja vesi on suolapitoista, siinä viihtyvät merikalat, ravut ja simpukat.

Muutama vuosi sitten järvi vuokrattiin yksityiselle viljelytarkoitukseen. Nyt herää kysymys, miten hyvin järven kuntoa ja sieltä lautaselle päätyviä elikoita tarkkaillaan. Yksityisillä kun usein raha on tärkeämpi kuin kanssaihmisten hyvinvointi.