Minä en ole kissaihminen. Ja miksi en, ketä tästä nyt syyttäisin...  En muista yhtäkään positiivista kissakokemusta elämässäni, vaikka se pitkä onkin.
Kun olin ihan pieni, meillä oli kolli samaa kokoluokkaa, kuulemma pahatapainen. En muista siitä muuta kuin että halvattu ihastui isän uuteen karvalakkiin ja roiski sen omakseen. Sen jälkeen kollia ei enää näkynyt. Siihen aikaan maalla karvalakki oli kollinnahkaa arvokkaampi.
Muutama vuotta myöhemmin kokeiltiin kissanpentua. Liuta villejä lapsia ja vielä villimpi kissa, jonka mielipuuhaa oli hyökkäillä paljasjalkaisten lasten säärille. Verhokiipelijöiden sukua kaiken lisäksi.  Äiti kyllästyi desinfioimaan ja laastaroimaan eikä revityt verhotkaan kivalta näyttäneet. Kissa palautettiin nopeasti sinne mistä oli tullutkin.
Kului vuosia ilman kissankarvaa. Sitten Englannissa ihastuin aivan mahtavaan valkoturkkiin.  Se istui liikkumatta piha-aidalla joka aamu ja tarkkaili ylväästi toimiamme. Rakkaus oli yksipuolista ja sai karvaisen lopun, kun yritin tehdä lähempää tuttavuutta. Kissa ampaisi kynnet ojossa sähisten kimppuuni. Vähemmälläkin ihminen uskoo, ettei ole luotu yhteiseloon kissojen kanssa.
Serkullani oli samanlainen sähisijä, niin mustasukainen, että oli vierailujen ajaksi suljettava kylpyhuoneeseen, eli vanhaksi mutta oli  lopetettava kun perheeseen tuli vauva.
Avioliiton myötä tielleni ilmestyi vähän isompi kissa, gepardityttö, joka sekin oli kovin mustasukkainen mieheni huomiosta. Siitä olenkin kirjoittanut aikaisemmin täällä. Se onneksi kuoli ennen kuin ehti pistellä minut poskiinsa.  Sen sijaan paikallisen naapurin katti ehti kyllä pistellä suihinsa muutaman kanarialinnun parvekkeen lintuhäkistämme ennen kuin sai maistaa kenkää.
Tuttavillani on nykyään vain rauhaa rakastavia kissoja, mutta luottamukseni naukujiin on kadonnut. Terveisiä Venlalle, joka silti sitkeästi jaksaa hinkata housunpunttejani.

Mutta nyt kerrankin  sain jotain positiivista, positiivisesti munivan kissan.

  1244460309_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Cute! It’s made by Brad who says that in America ‘a good egg’ is a person who is kind. I recieved this award from Rita who considers me a good egg. I’m pleased!  And the cat looks just the same who attacked me in England! I think she’s apologizing now. Better late than never.
I forward this award to all those who have more chance with felins.
Kunniamaininta erityisesti Ta-miitille, jonka Raapimapölkky on suoranainen tietopankki, sieltä löytyy kaiken muun mukavan lisäksi vallan upeita kissajuttuja, -myyttejä ja mytologiaa. Cats have no secrets for her.

PS. Huh, arvostakaa ponnistustani kirjoittaa edes muutama sana englanniksi. Pula on tehnyt tehtävänsä, resurssit pienenevät koko ajan, aivoissani tämä kieli liikennöi enää yksisuuntaisesti.