Aamu valkenemassa ensimmäisen kahvikupillisen kera.  Hui, onpas sumuista ja pimeää etelän suunnalla! Näkymä kaupunkiin päin, keskusta siellä jossakin kukkulan takana parin kilometrin päässä. Sadetta enteilee.


Toisen kupillisen jälkeen näkyy jo niin sinistä taivasta  itäisellä puolella, ei uskoisi samaksi aamuksi.  Merinäkymä. Siellä se on palmujen takana, uskokaa pois. Näkyikin ennen kuin oikean reunan taloon lisättiin toinen kerros. Nyt pitää kävellä  pari sataa metriä rantaan päästäkseen nauttimaan horisontista.  Kuva keittiöparvekkeelta, etualalla muuri erottaa naapurien pihat toisistaan. Tämmöisissä lokeroissa me kukin elämme kuin mehiläiset kennossa.


Mitäh! Pohjoisen naapuri on jo ruvennut kevätremonttiin!  Maalia tässä raapitaan äänestä päätellen. Työkalu näyttää vanhanajan leipälapiolta. Tiedän muutaman, jotka nyt esittäisivät kysymyksen hiekkapuhalluksesta. Meillä hiekkapuhalluksella on ihan eri merkitys, se tulee automaattisesti Saharasta silloin tällöin eikä sitä ehdoin tahdoin ruveta itse keksimään.


Lännestä tulevat useimmiten pilvet ja myrskyt (uhkaavalta näyttää), samoin moskeijan kutsuhuudot. Tämä näkymä on akrobaattisen ponnistuksen tulos, todellisuudessa läntisestä ikkunasta näkyy suoraan vain valkoista rapistunutta seinämaalia.
Että tämmöinen aamu tänään. Minkähänlaisiin maisemiin muut heräävät...