Tämä voisi jo olla algerialaista maisemaa, mutta ei, olen vielä Suomessa. Nämä jyrkänteet ja kiemuraiset tiet löytyivät Paraisten kalkkilouhokselta. Siellä olisi voinut käydä myös teollisuusmuseossa ja kalkkikivipuodissa, jos olisi ollut vielä kesä, vaan kun se täällä loppui jo elokuun puolivälissä.
Sarjassa elämysmatkat ystävieni koteihin viivyin muutaman päivän lempipaikallani saariston sopukassa. Tämä on paikka, jossa osataan tehdä aivan kaikkea. Mitä vaan. Ainoa mihin eivät aikaansa tuhlaa on bloggaaminen, mikä on harmi, sillä tuotoksia olisi kiva nähdä netissäkin.
No nyt näkyy muutama. Eikös ole vaan upea lietsokin, toimii mainiosti.
Ja tässä on syntymässä
litrakaupalla siideriä.
Ilman muuta selvää, että
talossa maistellaan myös
omia erikoisviinejä.
Vieraspunkkani on muuten ylitse pursuavassa kirjastohuoneessa, joten sivistän itseäni kaikki yöt. Yleensä harrastekirjallisuudella. Tällä kertaa mosaiikki veti puoleensa. Onko ihme, että tällaisissa paikoissa inspiroituu itsekin.
Sainkin lapsiltani synttärilahjaksi upouudet työvälineet tulevia taidonnäytteitäni varten (ööh). Itse lahjoitin itselleni jo kauan kaipaamani Dremelin. En kyllä tiedä mitä sillä teen, mutta enää ei tarvitse sen perään haikailla.
Olen viettänyt synttäreitäni jo kolmeen kertaan,
ahminut täytekakkuja
ja täyttänyt joka kerta 20 vuotta lisää.
Suuri kiitos vaan kaikille sukulaisille ja ystäville, jotka
sinnikkäästi olette juhlia järjestäneet ja osallistuneet
matkalaukkuni ylipainottamiseen.
Ihania olette kaikki siitä huolimatta :)
Torstaiaamuna starttaan Pariisiin ja sieltä kotiin päin ja toivon ettei Katia-myrsky kovin riepottelisi konettani matkalla. Palaan linjoille kun taas saan nettiyhteyteni siellä päässä toimimaan.
Kiitokset myös teille blogini lukijat, jotka olette jaksaneet pysytellä mukana matkassa!
Kommentit