Viimeksi esittelin haikara-arkkitehtuuria, nyt siirryn alempiin kerroksiin eli ihmisiin.
Maaseutukierroksella ajettiin pienen kylän halki. Nimenomaan halki, sillä kylät täällä ovat melkein aina raittikyliä. Parikymmentä vuotta sitten kylässä oli noin 26 000 asukasta pienissä maalaistaloissa ympäri pitäjää ja tie kiemurteli tiluksien ja karjalaumojen välissä. Nyt väkiluku on varmaan triplaantunut eikä maatalouskaan taida enää elättää. Lähes koko kylä on muuttamassa valtatien varteen ja kuumeisesti rakennetaan. Yhden käden sormilla voi laskea valmiit talot.
(sori, kuvat on napsittu liikkuvasta autosta)

kyl.jpg

 kyl1.jpg

kyl2.jpg

Rakennustapa on se, että ensin tehdään talon ranka ja asuntolainan lopulla perustetaan alakertaan kauppa, jonka tuotoilla rakennetaan vähitellen lisää ja lyhennetään samalla lainaa.  Jokaisen talon alakerrassa oli siis kauppa, jossa myytiin mitäs muutakaan kuin rakennustarvikkeita. Kylässä käydään ostoksilla kauempaakin, kaikkea löytyy, tiilistä parvekkeen kaiteisiin,  kaakeleista kipsikoristeisiin ja suihkulähteisiin. Kun rakentaminen loppuu kaupat vaihtavat tavaravalikoimansa  saman tien.

kyl3.jpg

Kaikesta rakennustavarasta huolimatta maaleihin ei panosteta. Kylän erikoisuutena on, että valmiistakin talosta maalataan vain fasadi.
Kulissit, ne on ihmiselle tärkeät, vaikka niiden taakse näkisikin.