Ensin sun muuta elikä positiivinen aloitus.
Nettikatkoni aikana Susikairan katastrofialueelta oli roiskahdellut sydämiä tänne asti:

1242737511_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olen susikairahuumorin suuri ihailija, joten tunnustus lämmittää kolmasti enemmän.
Kiitoskiitoskiitos! En anna pois, en!

Samaisesta Susikairan blogista bongasin valitusmeemin. Voiko ihminen koskaan valittaa tarpeeksi! Varsinkin näin postiivisen alun jälkeen kehtaa hyvin valittaa koko maailmalle suureen ääneen mikä mättää, tosin sen saa tehdä vain ennalta määrätyistä aiheista, mutta onhan sitä siinäkin.

No niin, ruikuti-ruikuti..varatkaa aikaa..

Mitä valittamista löytyy...

1. Nimessäni: Minulla on ihan tavallinen suomalainen etunimi, väärin kirjoitettuna jopa kansainvälinen. Olisi voinut olla vaikka Kyllikki, jolloin se täällä olisi äännetty kiliki..vähän kuin kuttua kutsuisi, siinä sitä olisi ollut valittamista.  Ruikutankin sitten sukunimestäni, siis tyttönimestäni. Kuka paukapää esi-isä meni sukunimijakelussa valitsemaan niin piiiiitkän nimen. Naimisiin mentäissä oli ihan pakko sen takia ottaa miehen nimi, lyhyt ja naseva eikä kukaan voi sen perusteella päätellä alkuperää, vaikea on ääntää väärinkään, paitsi suomalaiset onnistuvat siinäkin.

2. Kasvoissani: joskus olisin mieliisti vaihtanut koko päätä, mutta no, kaikkeen tottuu. Nykyään kun kaikki alkaa valua maata kohti niin suupielten valuminen ärsyttää kaikista eniten, eivät valu edes symmetrisesti. Seuraus: olen aina vihaisen näköinen. Grrr, kohta puren...  

3. Vartalossani: Tiedättehän sen sanonnan: hyvässä hevosessa on monta vikaa, huonossa yksi ainoa. Minulla on vaan se yksi vika. Tai no, tarkemmin ajatellen, korvani ovat ihan päähäni sopivat. Anteeksi tämä pieni positiivisuus tähän väliin.  

4. Luonteessani: Saa..mat..to..muus. Alkuräjähdys, liikkeelle paneva voima, se on karannut jonnekin. Verukkeiden keksimisessä sen sijaan en ole saamaton.

5. Vaatekaapissani: siellä on liikaa pieniä vaatteita, ne kutistuvat naulapuussa kun en ehdi pitää, varmaan lisääntyvätkin keskenään ja tekevät uusia vielä pienempiä. Ei sitä muuten voi selittää...

6. Kotonani: ikuisesti siirtyvä keittiöremontti, nyt putosi jo yhdestä kaapista ovikin. Ja nämä ärsyttävän pilkulliset lattiat. Ja oikeastaan kaikki muu paitsi vessa. Vietänkin siellä paljon aikaa, pitäisi hommata sinne sellainen taitettava taso pöydäksi, samanlainen kuin lentokoneissakin. Voisi sitten kirjoitella siellä paperille mieleenpainuvia runoja, epäonnistuneet voisi käyttää saman tien.  

7. Työssäni: tylsistyttävää, ei mitään dead lineja, ei mitään velvotteita, saapi surffailla päivät pitkät niin että anopin ruokinta meinaa välistä unohtua.

8. Ystävissäni: Voi muruset, ystävistäni en luovu, valitan vasta sitten jos hylkäävät minut.

9. Perheessäni: siis siinä alkuperäisessä?  Lapsena olisin sanonut että meitä on liikaa, nuorena se oli vaan kivaa ja nyt vanhemmiten se vasta onkin ihanaa. Valitankin sitä ettei suku enää ole niin yhtenäinen kuin ennen. Olen laumasielu, miksei kaikki muutkin...

10. Harrastuksissani: vali vali kun tältä bloggailulta ei ehdi harrastaa enää mitään muuta.

11. Kumppanissa: remonttifobia. ”Kauhistus, pitäisi muuttaa jotain rutiineissa, pölyä ja maalisankoja,vieraita ihmisiä, apua häiriööööööööö.. vaihtaa ihan hyvät kaakelit, eihän niistä puutu kuin pari.. keittiökaappikin on niin kätevä ilman ovea... aloitetaan syksyllä..talvella..keväällä..kesällä”  GRRRRR!

12. Lemmikissäni/lemmikeissäni: No niin Thibo. Nyt koko maailma saa tietää, että olet varastanut emännän kahdet rintsikat ja jopa syönyt ne, hakaset eivät kelvanneet, kas kummaa. Isännän shortseihin teit ilmareikiä, yhdestä paidasta tuli monta pölyrättiä, hyviä ikkunanpesuun ei sen puoleen. En puhu mitään edesmenneistä kengistä, mutta että emännän upouudet crocsitkin! Anteeksiantamatonta! Ei ei, tätä ei selitetä iällä, vuoden vanha koira ei ole enää pentu. Häpeä! Tinasta ei olekaan mitään valittamista, kauan eläköön kunnon nartut.   

13. Kielenkäytössäni: en osaa käyttää kieltäni,  aivoistani kulkee käskyt suoraan käsiini kulkematta kielijänteen kautta. Olisi pitänyt opetella viittomakieli. Toisaalta, olen perushämäläinen joka tapauksessa, joten mitä käyttöä kielellä olisikaan. Nasevat vastauksetkin ilkeisiin huomautuksiin keksin vasta jälkikäteen ja viittoilen ne tyhjille seinille...kele.

14. Musiikkimaussani: no viimeistään se ettei ole minkäänlaista musiikkikorvaa, tässäkin kohtaa on tapahtunut kytkentävirhe, musiikki valuu jalkaan. Lapset ovat niin hartaasti kieltäneet laulamisenkin, että nyt en enää edes yksinäni ilkeä.

15. Kotikaupungissani: Annabassa..miten sen lyhyesti sanoisi, liikaa ihmisiä liian pienessä tilassa, rapistuminen, roskaisuus..jne jne jne

16. Ruokavaliossani: ai tästäkin saa valittaa? Miksi kaikki hyvä on epäterveellistä ja terveellinen pahaa? Miksi jokaiseen hyvään on tupattu kaloreita lisukkeiksi?

17. Lapsissani: Hoi jälkikasvu, hypätkää tämän kohdan yli!
Niin minäkin teen. Varmuuden vuoksi, pitää varmistaa majapaikan pysyvyys.

18. Naapureissani: moskeija, siis ne tosikovaääniset kirskuvat ja rätisevät huutolaitteet ja niistä lähtevä epäinhimillinen kutsuhuuto, joka oikeilla laitteilla tai mieluummin ilman mitään olisi ihan inhimillinen ja riittävä. Varsinkin kun meille kuuluu kiitettävästi kolmen muunkin moskeijan kutsu. Ja kellokin on keksitty. Imaaminkin voisi saman tien laittaa laulutunneille.
Ärsyttää myös uusi naapuri, joka rakensi 5-kerroksisen omakotitalon ja peitti hienon maisemani. Toivon ja odotan että rakennusvirasto tulisi purkamaan ainakin pari niistä kolmesta laittomasta kerroksesta. Tai en toivo, suorastaan rukoilen.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani: jeeh, elämä remonttiin! Ai se on vain itsestä kiinni.. mutta kun olen niin saamaton. No miksen voisi voittaa lotossa, ostaisin oman piilomajan isolla puutarhalla, ottaisin tietysti puutarhurin kaupan päälle. Ja kesällä sulkisin ovet eikä yksikään sukulainen viettäisi lomaa huushollissani sillä välin kun itse lomailen Suomessa. Miehen lähettäisin siksi ajaksi lomille omiin sukulaisiinsa leikkimään pärjäämätöntä, ettei aina kadottaisi tavaroitani.
 
20. Tulevaisuudessa: Ketuttaa suunnattomasti jos nettioperaattorini armonaika   päätyy ikävään loppuun ja linjat pimenevät viikon päästä. En edes osaa ajatella sen pidemmälle tulevaisuuteen. Hyvä että ehdin siitäkin tässä valittaa ennen kuin se tapahtuu.


No siinä sitä. Henkilökohtaisena bonuksena valitin jokaisessa kohdassa itsekseni vielä  vähän ylimääräistä. Ai että teki hyvää! Tämmöisen terapian voisi sallia itselleen vaikka kerran viikossa tunnin ajan. Kokeilkaapa!