Annaban selkäranka Ras el Hamra, kaupunkia voimakkailta luoteistuulilta suojaava kukkulajono, aukeaa toiselta puolen suoraan ulapalle ja paljastaa pitkän pätkän rikkonaista rannikkoa. Näille kukkuloille on haudattu useita tunnettuja ’pyhiä miehiä’ ja paikalla on edelleenkin maaginen merkitys monelle kaupungin asukkaalle.

 

Kerrotaan, että eräs sulttaanin tytär aikanaan käyskenteli näillä kallioilla ja haikaili itselleen prinssiä, jota ei vain kuulunut. Onneton prinsessa laskeutui usein kallioilta alas rannan tuntumaan ja lohduttomana itkeskeli siellä yksinään. Eräänä päivänä veden henget säälinsä tunnossa päättivät viedä prinsessan mennessään omaan valtakuntaansa, kallio imaisi hänet sisäänsä ja kallion sisuksista pulpahti paikalle lähde, prinsessan kyyneleet, sanotaan.

 

Sulttaanin tyttären lähde, Aïn Bent el Soltani, on siitä lähtien ollut maaginen paikka, jonne nuoret neidot tulevat pyytämään apua prinsessan hengeltä. Riittiin kuuluu sivellä hennaa lähdettä ympäröiviin kiviin, sytyttää kynttilä, polttaa suitsuketta ja erityisesti maistaa lähteen voimavettä, jolla uskotaan olevan ihmeitä tekeviä vaikutuksia oman prinssin ja onnen  löytymisessä.
”Onnellinen se, joka juo prinsessan kyyneleitä, hyvä onni häntä seuraa”, sanovat myös kalastajat, jotka hekin uskovat Prinsessan voimiin hyvän kalapaikan löytymiseksi.

Lähde on ympäröity sinisellä kaakelilla ja sen edustalla on laatoitettu tasanne (joko löytyi). Polku sinne on tosi jyrkkä ja luisuva, pitempi kuin miltä näyttää. Pitkien sateiden jälkeen myös helposti sortuva, emme ottaneet riskiä. Ehkä pelkkä katseleminen riitti. Nimittäin

ONNI POTKAISI!

Löysin itseni uudelleen! Tänään eräs nuori neitonen kiikutti ovelle asti viime viikolla kadonneen oleskelulupani. Oli löytänyt sen kaupungintalon lattialta, yli käveltynä mutta ehjänä, ja poiminut talteen, etsinyt osoitteemme monen mutkan kautta, sillä vaikka kortissa oli osoite niin Annaban katukarttoja ei ole olemassakaan. Ansaitsi neito kyllä löytöpalkkionsa.