Rupesin epäilemään kielitaitoani. Nykyään teen siis sellaistakin, ennen olisin ollut vaikka väkisin oikeassa. Aloin makustella sanaa piipertää ja epäilin jo sen olemassaoloakin. Näin käy aina välillä, kun äidinkieli katoaa jonnekin. Piti huutaa google hätiin.
Kertauksen vuoksi, täällä voi sitten muutkin taivutella itseään kaikissa piiperryksen muodoissa. Vähän käy sääliksi ulkomaankielisiä, jotka joutuvat suomea opiskelemaan.
Mutta vitsi miten suomi äidinkielenä on hauskaa:
Piipertää = juosta eli harppoa, hipsutella, hissutella, hölkyttää, jolkottaa, kiitää, kipaista, kipittää, kirmaista, köpittää, laukata, livistää, lönkytellä, lönkyttää, löntystää, nelistää, piipertää, pinkaista, pinkoa, porhaltaa, pyyhältää, ravata, sipsuttaa, vemputella, vouhottaa, paeta
(http://synonyymit.fi/piipertää)
Käytännössä nuo ei kyllä ole ollenkaan synonyymeja, on vissi ero kaikilla, vaikka viittaavatkin juoksemiseen. Viroksi piipertää olisi putkata. Hih, varmaan vähän kuin juosta tukka putkella.
Urbaanisanakirjan mukaan piipertää = tehdä jotakin mitätöntä, turhaa tai hyödytöntä
(http://urbaanisanakirja.com/word/piipertaa/)
Sirokon sanakirjassa piipertäminen on tarkoittanut 1) okei, joskus kävelemistäkin ’piipersi pienillä jaloillaan’ 2) ennen kaikkea se on tähän asti tarkoittanut kaikenlaista pikkutarkkaa nyhertämistä... ja nyt kun ajattelen, niin onko nyhertäminenkään sitä mitä luulen.. Höh ja höh! Pitää kai uusia painos.
Kaikki tämä epäily sai alkunsa siitä, että kävin katselemassa käsintekijöiden kaupassa uusimpia piiperryksiä. Tai mitä piiperryksiksi luulin. Esimerkiksi posliininmaalausta.
Melkoista piiperrystä vaan tämänkin maalaaminen mielestäni, on vaatinut rutkasti kärsivällisyyttä. Olispa hienoa huuhdella sormia pöydässä sen jälkeen kun on riipinyt rapuja ulos kuoristaan. En kyllä raaskisi ottaa käyttöön.
Tässä vähän lisää enemmän tai vähemmän piiperrettyä:
(tätä kuvaa voi klikkailla isommaksi)
Kommentit