1952581.jpg

Turisti reissaa julkisilla kulkuvälineillä.  Suomessa se on niin yksinkertaista. Ensinnäkin niihin mahtuu, väki ei pursu ikkunoista ja  ovetkin menevät  kiinni.  Mikä parasta, kulkevat minuuttiaikataulussa ja aina sinne minne pitääkin.  Se ei  joka maassa ole itsestään selvää.  Hyvästä saa toki maksaa hyvän hinnankin.

Turistin toinen huomio.  Eteläinen Suomi on pelkkää metsää, Aukot, jotka talvella näyttävät pelloilta ovat kesällä järviä. Lentokoneesta katsottuna  käänteinen kuva Euroopasta. Muualla metsät  näyttävät istutetuilta, puut suorissa riveissä geometrisillä plänteillä – harvassa.  Suomessa pellot on raivattu keskelle metsää, kaupungit istutettu puitten sekaan ,  harvaan. Yleiskuva pelkkää metsää.   

Tien päällä sen vasta huomaakin, kun metsät puristuvat ympärille kahta puolta ja se on siinä, maisema, samaa loputtomiin.  Hämäläinen korpi. Umpiokammo  uhkaa, horisonttia ehtii tulla ikävä. Näinköhän luonto muokkaa ihmisluonnettakin?  Jäyhät, hiljaiset puut ilman suurempia  variaatioita, jokainen omassa yksinäisessä  ylhäisyydessään, ripi rinnan, yhdessä lähes läpipääsemätön muuri.
 
Ja kuitenkin. Pieni sivutie puhkaisee reiän muuriin, metsä muuttuu puiksi, kaikki erilaisissa syysvaatteissaan humisevat hiljaa hyväksyvästi, ottavat omakseen.  Keltaisiin lehtiin peittynyt lampi peilaa tyynenä vastarannan puita, purossa kohisee koski niin kuin aina ennenkin, kirkkaanpunaiset variksenmarjat sammalmättäällä, kaikki niin liikkumatonta ja hiljaista -  kuin olisi ryöminyt syvälle omaan itseensä.
Eikä ihme, tämä on synnyinkotini maisemaa, jota hetken haistelen.
Tänään se tuoksuu saunasavuille ja  tuoreelle puulle.

1952566.jpg