Mansikat on sitten maasta virallisesti poimittu. Paikallisesti viljellyt Rusicada, Toga, Douglas, Condanga, Selva,etc. taistelevat toripöydillä dinaareista marokkolaisten tuontimansikoiden kanssa. Salamasota on jo melkein ohi ja kansallisuuteen katsomatta punaista pursuaa jokaisen jääkapista ja pakastimesta puhumattakaan leipomoiden tarjonnasta -  meikäläisellä sormistakin, koskapa niistä jopa kirjoitan.

Mansikanviljelyn sanotaan alkaneen Algeriassa italialaisten siirtolaisten toimesta vuonna 1920. Siirtolaiset asettuivat Skikdan rannikolle, Annabasta n. 70 km länteen, ja istuttivat taimet vuorten ravintorikkaille rinteille, joissa kosteutta ja lämpöä riitti sopivasti läpi talven.  Lajike lähti hyvin kasvuun ja kävi aikojen saatossa läpi monta geneettistä muutosta saavuttaen lopulta nykyisen makean, mehukkaan ja tuoksuvan laatunsa, jolle annettiin nimeksi Rusicada,  Skikdan antiikinaikaisen nimen mukaan. Kuudestasadasta  mahdollisesta mansikkalajista seudun kaikki nelisensataa  mansikkatarhuria viljelevät pääasiallisesti juuri tätä lajia.
Viljelyalueena Algerian Suonenjoki  näyttää tällaiselta.

         Tämä kuva ja paljon muitakin http://saadallah.ifrance.com/page11.htm

Siinä ovat polvet koetuksella, kun näitä rinteitä konttailee. Käsityöstä on kysymys, ja kenenkäs muiden kuin naisten kädet siellä viuhuvat, miehet huolehtivat vain tuotteen markkinoinnista. Perinteen mukaan miesten osuus  tuloista on myös sen mukainen, yksi viidennes (hmm). Tietysti, maaston vaikeakulkuisuuden huomioiden, ei se kuljetuskaan niin helppoa ole. Rusicada on biotuote, ei lannoitteita, .ei myrkkyjä, tuholaisia torjutaan harventamalla, toisin sanoen laji  on huonosti säilyvä,  sato on saatava pellosta suuhun parissa päivässä. Siitä huolimatta muut kestävämmät lajikkeet eivät ole sitä ohittaneet, kuluttajat vannovat vain Rusicadan nimeen.
Asian ikävämpi puoli on, että viljelijöiden määrä kasvaa jatkuvasti ja rinteiden metsiköt ovat lopullisesti häviämässä  ryöstöviljelyn tieltä. 

Skikda järjestää joka vuosi kolmipäiväiset mansikkafestivaalit, jona aikana sato myydään. Tapahtuma osui viime viikonloppuun. Suuri karnevaalijuhla, ohjelmassa urheilua, kulttuuria, kansantaidetta ja -perinnettä, musiikkia, tanssia, teatteria, unohtamatta kilpailuja Paras mansikkatorttu ja Paras hillo. Ja tänä vuonna vielä se mansikkainen vallankumouskin, joka näyttää tältä:

          (anteeksi laatu, skannattu lehdestä L'est republicain)

Ensimmäistä kertaa valittiin Miss Mansikka! Missikisat eivät ole täällä suuressa huudossa vaikka Miss Algeria onkin jo valittu useampana vuonna. Mansikkamisujakin  boikotoitiin uskonnollisten piirien painostuksesta virallista tahoa myöten, vanhanaikaisiin  perinteisiinkään ei tämmöinen itsensä esittely sovi. Rohkeasti paikalliset tyttöset kuitenkin lähtivät taistoon modernisuuden puolesta, ihan siveästi vaatetettuina, ei anorektikoita, ei paljasta pintaa, pelkkää sharmia arvioitavana, kevytkenkäiseksi  katsokoon ken haluaa. Voittajaksi selviytyi tuo eniten mansikan näköinen… eikun värinen.