Mansikanviljelyn sanotaan alkaneen Algeriassa italialaisten siirtolaisten toimesta vuonna 1920. Siirtolaiset asettuivat Skikdan rannikolle, Annabasta n. 70 km länteen, ja istuttivat taimet vuorten ravintorikkaille rinteille, joissa kosteutta ja lämpöä riitti sopivasti läpi talven. Lajike lähti hyvin kasvuun ja kävi aikojen saatossa läpi monta geneettistä muutosta saavuttaen lopulta nykyisen makean, mehukkaan ja tuoksuvan laatunsa, jolle annettiin nimeksi Rusicada, Skikdan antiikinaikaisen nimen mukaan. Kuudestasadasta mahdollisesta mansikkalajista seudun kaikki nelisensataa mansikkatarhuria viljelevät pääasiallisesti juuri tätä lajia.
Viljelyalueena Algerian Suonenjoki näyttää tällaiselta.
Siinä ovat polvet koetuksella, kun näitä rinteitä konttailee. Käsityöstä on kysymys, ja kenenkäs muiden kuin naisten kädet siellä viuhuvat, miehet huolehtivat vain tuotteen markkinoinnista. Perinteen mukaan miesten osuus tuloista on myös sen mukainen, yksi viidennes (hmm). Tietysti, maaston vaikeakulkuisuuden huomioiden, ei se kuljetuskaan niin helppoa ole. Rusicada on biotuote, ei lannoitteita, .ei myrkkyjä, tuholaisia torjutaan harventamalla, toisin sanoen laji on huonosti säilyvä, sato on saatava pellosta suuhun parissa päivässä. Siitä huolimatta muut kestävämmät lajikkeet eivät ole sitä ohittaneet, kuluttajat vannovat vain Rusicadan nimeen.
Asian ikävämpi puoli on, että viljelijöiden määrä kasvaa jatkuvasti ja rinteiden metsiköt ovat lopullisesti häviämässä ryöstöviljelyn tieltä.
Skikda järjestää joka vuosi kolmipäiväiset mansikkafestivaalit, jona aikana sato myydään. Tapahtuma osui viime viikonloppuun. Suuri karnevaalijuhla, ohjelmassa urheilua, kulttuuria, kansantaidetta ja -perinnettä, musiikkia, tanssia, teatteria, unohtamatta kilpailuja Paras mansikkatorttu ja Paras hillo. Ja tänä vuonna vielä se mansikkainen vallankumouskin, joka näyttää tältä:
Ensimmäistä kertaa valittiin Miss Mansikka! Missikisat eivät ole täällä suuressa huudossa vaikka Miss Algeria onkin jo valittu useampana vuonna. Mansikkamisujakin boikotoitiin uskonnollisten piirien painostuksesta virallista tahoa myöten, vanhanaikaisiin perinteisiinkään ei tämmöinen itsensä esittely sovi. Rohkeasti paikalliset tyttöset kuitenkin lähtivät taistoon modernisuuden puolesta, ihan siveästi vaatetettuina, ei anorektikoita, ei paljasta pintaa, pelkkää sharmia arvioitavana, kevytkenkäiseksi katsokoon ken haluaa. Voittajaksi selviytyi tuo eniten mansikan näköinen… eikun värinen.
Kommentit