Paluu binokulääriseen näköön, jippijee!
Näön kirkastumisen myötä on myös värimaailma palannut kaikessa hehkussaan. Eniten huomaa eron tietokoneella ja blogienne kuvia ihastellessa. Oma blogini näyttää haalistuneen ja lainakoneen näyttämät värit ovat ihan eri mitä omalla koneellani, voihan höh! Kamerani odottaa edelleen  ilmestymispäivää, mutta koska hinku kuviin sen kuin kasvaa, niin kikkailin vanhasta tyynynpäälliskuvasta tuollaisen väripläjäyksen, joka voisi esittää vaikka ruskaista vaahteraa paremman puutteessa. Sen olisin nimittäin halunnut kuvata.

1918948.jpg

Alkuperäinen kuva näytti vielä vähemmän vaahteralta.

1918945.jpg

Jep, olen nyt niin innoissani uudelleen löytyneistä väreistä että toistelisin loputtomiin. Kauhein kauhuni elämässä on valon ja värien katoaminen, en varmaankaan voisi elää ilman.

Suomessa värejä käytetään hyvin säästeliäästi ja hillitysti. Sitä pidetään kai hienostuneena makuna. Minä olen aina ihastellut italialaisten tyylitaitureiden värien käyttöä varsinkin vaatetuksessa. Valitettavasti hinta ja kukkaroni eivät lyö yksiin. No yhden kukertavan villatakin olen  sieltä hankkinut, pidinkin sen sitten ihan puhki.

Suomalaiskotien sisustus on yleensä luonnonvaaleaa, beessiä ja ruskeaa. Kaunista kyllä, selkeitä linjoja, avaruutta, puhtautta. Sisustus toistuu pääpiirteittäin melkein samana joka kodissa. Varsinaisia värejä saa käydä katselemassa puutarhassa. Suomalainen luonto elääkin hienosti koko väriskaalan: ensin kevään puhtaat hentoiset värit, jotka syvenevät kesää kohti ja jotka syksy sitten murtaa upeasti ennen talven valkoisuutta. Onneksi siis on edes ruska, muutenhan tässä jo kärsisin syvää värianemiaa.
Kuulun niihin ihmisiin, joilla värit eivät leisku synnynnäisesti  sisällä vaan ne pitää ihan ulkopuolelta silmin imeä. En voisi esim. kauaa asua täysin vaaleassa ympäristössä ripottelematta sinne väripilkkuja. Kävisi kuin apinalle, joka täysin  valkoisessa huoneessa stimulanttien puutteessa vetäytyisi itseensä skitsofreenikon tapaan. Lainaus on täältä, sieltä löytyy muutakin mielenkiintoista värien merkityksistä.
Pidän kaikista väreistä, mutta vain tietyissä yhteyksissä. En esim. siedä sinistä sisustusta,  koska voin siinä todella huonosti, mutta käytän kyllä sinisiä vaatteita, päinvastoin kuin oranssisia, väri joka ei sovi minulle mutta josta muuten pidän ja jota jopa tarvitsen.
En voi sanoa omaavani lempiväriä, sillä kaikki värit voivat olla kauniita tietyissä yhteyksissä, samoin kuin jokin maalaus voi olla kaunis vaikken sitä kotiini haluaisikaan. Värimakuni myös vaihtelee vuodenaikojen ja mielenalojen mukaan. Olen sillä tavalla väriherkkä, että jotain, vaikka tyynynpäällisiä, kippoja, lautasia tms. pitää olla varastossa eri väreissä, jotta voisin sieltä sitten kiskaista katseltavakseni värinpuutteen yllättäessä.

Värit yhdistetään usein tunteisiin ja mielialoihin aika lailla yleistäen, vaikka mielestäni värien merkitys ihmisille on samalla tapaa yksilöllistä kuin niiden näkeminenkin. Kerran tein kyselyä tuttavieni keskuudessa siitä, minkä värisenä he kokevat oman vihansa. Sain uskomattoman määrän eri värejä ja kaikilla oma perustelunsa. Vastatkaapa tekin tähän! Katsotaan minkä värisiä vihan tunteita löytyy.

Eli minkä värinen on vihasi?

Omista väreistään on kirjoittanut myös Bohemian Itkupilli blogissaan täällä.