No nyt olen täydellisessä saamattomuuden ja sanattomuuden tilassa. Vain katselen tervapääskyjen kiitoa taivaalla eikä ajatuskaan liikahda (räkähanat kyllä toimivat edelleenkin). Tervapääskyt kuulemma nukkuvatkin lennossa, minulla on vähää samaa taipumusta, paitsi etten lennä, kävelen tokkurassa, väsyttää.
Kiitokset ystävälle, joka sopivasti ennakoi tällaiset hetket ja ajatteli, että ripaus nostalgiaa ei olisi pahitteeksi...
Enpä olisi uskonut, että voisin jämähtää suomalaiseen sarjaan... olen koukkualttiimpi kuin luulinkaan. Tai ehkä aivoni ovat jo pehmenneet liikaa, mutta siis ihan jees kerrankin. Aika on kulunut oikein rattoisasti. Kiitos vaan päivieni pelastajalle.
Kommentit