Siis lepopäivä. Ajattelin, että olisi hyvä päivä poimia Blogistaniassa kiertävä meemi Päivä kuvina. Koska mieskin on vapaalla voidaan tehdä suuria suunnitelmia, saada kerrankin vilskettä aikaiseksi. Näin minä ajattelin eilen aamulla kun tartuin kameraani esikuvanani Susan tuntikuvat Las Vegasista (klikkaa katsomaan). Näin se sitten sujui meillä.
Klo 9:00 alku oli lupaava. Hirveä rumpujen rymistely kiskoi haamutkin haudoistaan. KESKÖSEEKÖSAAAA! Silmät sikkurassa parvekkeelle, ei mitään. Naapurin oleanderi kätki näkymän bulevardille. Partiolaisten kokoontuminen, äänistä päätellen.
Kaffet tulelle ja sillä välin mies haki leipomosta tuoreet patongit ja nurkkakaupasta päivän lehdet Nautittiin ajan kanssa. Tunti on meillä aika venyvä käsite niin että tätä ensimmäistä tuntia jatkuu puoliin päiviin asti.
Seuraava toimenpide oli kukkien kastelu, sisällä ja parvekkeilla. Madagascarin jasmiini työntää nuppua ja tuoksuu niin, jippii
Samalla päivän säähavainto: saunamittarissa vain 35 astetta, mutta joku oli jo heittänyt löylyä ja vähätkin vaatteet liimautuivat hetkessä ihoon. Jos oli ollut suuria suunnitelmia päivän varalle niin ei ollut enää - äkkiä sisään kuivumaan. Tietokone päälle ja surffailemaan
Sillä välin mies oli innostunut kiillottamaan perintökuparia. Suolaa ja viinietikkaa, ekologista ja tehokasta.
Toisella tunnilla, joka siis alkoi puolilta päivin keitettiin kasaan makaronisalaatti, ujutettiin siihen kaikki jäälaapista löytyneet viherrykset ja punerrukset sekä purkillinen tonnikalaa. Se vaan on niin hyvää! Loppui ennen kuin muistin kameran. Sen jälkeen tietenkin päivälepo, mies telkkarin edessä, minä tietokoneella. Hairahdin Aapelin kylkeen ja poks poks ..ja vielä kerran poks
Ei meinannut loppua tulla ennen kuin naks, ruutu pimeni, sähköt karkasivat ja ilmastointilaite sulki suunsa. Iiiik!
Kello näytti 15 ja alkoi päivän kolmas tunti. Siirryttiin puutarhaan pakkoaktivismin ajamina
Parturoitiin puitten juuria ja kerättiin kuolleita lehtiä (mies).
Minä kastelin. Ei ollut vesipäivä, letkusta lirutti vaivainen noro, jolla sentään kukkaset virkosivat. Aikaakin siihen kului hyvä tovi.
Jos olisin kieriskellyt nurmikolla, niin hikivirroillani olisi sekin tullut kasteltua.. Lääh
Siirryin kuitenkin pehmeämmälle alustalle olkkariin. Sähkö ei osoittanut saapumisen merkkejä, joten katselin kattoa. Väärinpäin se näytti tältä (vasen alakulma)
Löytyi sentään pari lukematonta kirjaa. Sisällä oli jo pitkään ollut yhtä nihkeää kuin ulkonakin, joten sivun kääntäminen kävi fyysisestä työstä. Kello raksutti uhkaavasti kohti iltaa ja kynttilöitä.
Klo 19:08, neljäs tunti menossa ja räps, iihanaaa, sähköä, pelastus! Vettä! Suihku! Ilmastointi puhaltamaan ja leyhyttelyä, telkkari auki, ääntä, elämää! Henkiin herääminen on aina yhtä suuri ilo.
Valopilkku mobiilissa 'työpisteessänikin'. Skypetettiin lasten kanssa pari tuntia.
Viidennellä tunnilla iltapala telkkarin edessä,elokuvia, ja kuudes eli loppuyö surffaillen. Niin oli sekin lepopäivä pussitettu. Klo 02:00 pussin suu kiinni. Krooh.
Kommentit