Annaba, Rabah Bitat. Sumua. Kiitotienäkyvyys 600 m. Valmiina…hop!

Tähän aikaan vuodesta yleensä hikoilen lentolippujen kanssa, että mitä kautta ja onko vielä olemassa joku kautta. Tänä vuonna asia ei toistaiseksi ole ajankohtainen, mutta tässäpä silti hikoilen vanhasta tottumuksesta ja huvikseni, masokistista tuskan hikeä. Meillä lentomatkailun historia halkaistaan kahteen osaan, ennen ja jälkeen 1994. Se oli vuosi, jolloin Alger'ssa kaapattiin Air Francen kone jouluaattona. Sen jälkeen täällä lentelikin  vain paikallinen lentoyhtiö Air Algeria, tuttavallisesti Air Couscous.

Ennen viimeisten vuosien köyhdyttävää markkinataloutta lentokone oli bussiin verrattava joukkokuljetusväline, edullinen, ilman pitävää aikataulua ja.ylibuukattu. Kukaan ei sentään roikkunut ikkunasta eikä istunut siivellä, mutta sisään työntyminen muistutti nautakarjan lastausta. Sitten kun siihen lopulta ryhdyttiin. Lippu ei välttämättä edellyttänyt istumapaikkaa, joten ensimmäisten joukossa oli päästävä ulos. Kuvitelkaapa yli sata henkeä kapeassa oviaukossa. Korkoja varpailla ja  kyynärpäitä kylkiluissa. Flamingoa yhdellä jalalla, enemmän raivonpunaista kuin hempeää pinkkiä.  Plop, pulpahdus ulos ja juoksu ensimmäiseen bussiin, joka lähtikin poikkeuksellisesti vasta toisena. Bussista ulos kyljet mustelmilla ja syöksy koneen rappusille, johon syntyi vielä tiiviimpi tulppa. Ilma poistui keuhkoista eikä mahtunut takaisin ennen kuin uusi plop koneen sisällä. Taktiikkana oli, että yksi seurueesta uhrautui ploppailemaan ja varaamaan paikat perässä tuleville. Lapset oppivat alan taitureiksi aika pieninä.

Nykyiset turvatarkistukset ovat karsineet ploppailun, mutta bussipaikkaan pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota. Matkustajia nimittäin tiputetaan harvakseltaan pari kolme kerrallaan bussista koneen viereen. Kesähelteessä suljetussa hapettomassa peltipurkissa väärin valinneet kypsyvät nopeasti.
Positiivista, että ylibuukkauksia on enää harvoin, vaikka paikkanumeroita ei vieläkään käytetä;  osa ei osaa lukea ja loput vaihtavat kuitenkin jakkaraa heti tilaisuuden tullen.  Koneetkin on jo uusittu ainakin ulkomaan lennoille.  Ja parasta kaikessa, ruuassa ei pihtailla. Mistä sitten valitan? No se aikataulu on edelleenkin puhdasta teoriaa. Couscous-teoriaa, josta on lähtenyt alkuunsa sellainen  matkailumuoto kuin lentokenttäristeilyt. Siitä joskus toiste. 

Nyt piti vain ilmoittaa, että olemme saamassa upouuden  kansainvälisen terminaalin.  Jippii, nykyinen muistuttaakin enemmän karjasuojaa, vessat navetan läävää. Terminaali sanan varsinaisessa merkityksessä.
Miksiköhän se niin on nimettykin? Terminus, päätepysäkki. Eikö matkan alkuja ole yhtä paljon kuin loppuja, meillä mieluummin enemmänkin.. No nyt joku viisas sanoo, että terminus on latinaa ja tarkoittaa jotain ihan muuta. Just joo, meillä puhutaan vain eläviä kieliä.
Uusi terminaalimme on luvattu vuoden 2009 loppuun mennessä, siis noin kymmenen vuoden kuluttua. Ihan pian.