1417256.jpg

Ei heitäkään, sitähän tupruttaa ihan itsestään höyrygeneraattorista, tai jo pelkästään kuumista vesipadoista. Sen verran sitä tarvitaan, että höyrysalin kosteusprosentti nousee sataan, lämpöä alle 50 ettei kuivuisi pois, höyry ja ihmiset. Tämä on siis hammam, jossa pitää voida muhia vaikka koko päivä. Hammam oli alunperin muslimeille yhtä pyhä kuin sauna suomalaisille, jopa niin ettei sinne  päästetty naisia lainkaan. Myöhemmin tavat kellahtivat päinvastaiseen suuntaan ja siitä tuli varsitenkin naisellisten traditioiden pyhättö, missä suurin seremonioin valmisteltiin morsiamet häitä varten. Tapa on vieläkin käytössä perinteellisissä piireissä;  tilaisuus anopille arvioida tulevaa miniäänsä lähemmin ennen peruttamatonta H-hetkeä. 
..
Fatima pakkasi pesuvälineensä metalliämpäriin,  unohtamatta käsityönä valmistettuja puusandaaleita, joilla on hauska nimi kabkab.  Hammamin pukuhuoneeseen hän jätti vaatteensa, kiersi futan suojakseen ja kabotteli haaleamman lepohuoneen läpi isoon höyrysaliin, istahti pyyhkeen päälle lattialle ja antoi höyryn tunkeutua ihohuokosiinsa. Istuntojen välillä oli voinut hennata hiuksiaan, käydä sivummalla vahaamassa itsensä kokosileäksi häpykarvoja myöten (aih!), tai käydä vain vilvoittelemassa haaleassa huoneessa.  Sitten pesu mustalla saippualla ja iho oli valmis kuorittavaksi. Sitä varten salin keskellä oli koroke tai penkki, jonka päälle oikaista ja paikalla virallinen pesijä kijassa. Pesukinnas, kassa, oli (ja on edelleenkin)  valmistettu karkeasta kreppikankaasta, sillä kun vahvakätinen kijassa tahkosi niin spagettina irtosi vanha nahka. Tämän jälkeen Fatiman iho ja hiukset saivat savikäsittelyn ja viimeisen huuhtelun, loraus tuoksuvia öljyjä, liraus parfyymia ja uusi kevyt ihminen leijaili ulos.Fatimalle viikottainen hammamissa käynti oli tärkeä tapahtuma, viikon uutiskatsaus ja psykoterapia yhdistettynä ruumiilliseen puhdistautumiseen. Päivän aikana ehti käydä läpi niin omat kuin naapurienkin murheet intiimiasioita karttelematta. Korva tarkkana tallennettiin uusimmat juorut, joista sitten riitti puheenaihetta viikoksi eteenpäin, muillekin jaettavaksi.

Nykynuorille kylpyhuone on korvannut hammamin melkein kokonaan. Vanhoille uskollisillekin hammamissa käynnit ovat supistuneet pariin tuntiin, päiväsaika naisille, illat miehille, klo 16 vaihtuu plakaatti ovella, sekasaunoja ei täällä suvaita. Rituaalit ovat suurin piirtein samat,  perinteelliset pesuaineetkin hyviksi havaittuja. Informaatioaukkoja jos jää, niin kampaajalla voi käydä paikkaamassa vajetta. Hyvin 'tiedonvälitys' silti toimii, meikäfatimankin asioista ovat naapurit perillä paremmin kuin itse olenkaan – vaikken koskaan ole istuttanut takapuoltani hammamin penkkiin. Kassa-kintaan olen kyllä adoptoinut, sen parempaa kuorintakinnasta ei ole vielä keksitty.

1417257.jpg

Kuvissa  Bardon kansallismuseo Alger'ssa. Yläkuvassa hammam, alhaalla osa sisäänkäyntiä. Rakennus itsessään on historiallinen muistomerkki, vanha palatsi, tiettävästi rikkaan tunisialaisen Hadj Ben Omarin kesäasunnokseen rakennuttama 1700-luvulla. Rakennuksesta tehtiin 1930 museo, joka pitää sisällään hyvät kokoelmat esihistoriallista ja kansallista aineistoa.
(Kuvat Picasawebistä, klikkaamalla pääset alkuperäisiin, jotka eivät ole omiani, valitettavasti)