1261972.jpg

Tänään ei botaniikkaa vaikka siltä näyttäisikin. Tai no. Olisihan se kiva tietää mikä puu ollaan tällä kertaa tuhottu,  korsikalainen sukaattisitruuna vai muka-mikä-citrus-variantti. Yritin jopa ottaa selvää:  http://users.kymp.net/citruspages/  on tehnyt upeat sitrussivut useammilla kielillä. . Suku vaan näytti olevan yhtä laaja kuin algerialainen ihmissukukin, joten en päässyt alaoksaa pidemmälle. Puutarhassamme on neljä yksilöä, jotka kaikki tekevät eri näköisiä, kokoisia ja siemenmääräisiä mutta yhtä happamia hedelmiä, joita kaikkia sitruunoiksi kutsumme. Ihan samoin kuin koira on koira kokoon, näköön ja rotuun katsomatta ( paitsi yorki joka on enemmän moppi).
Koska olen city-girl en omista minkään sortin viljelijägeeniä, vielä vähemmän hedelmäpuiden kasvattamiseen tarvittavaa.  Esi-isäni ilmeisesti veistelivät työkseen lastuja, viljelivät maata vain nälän pakottamina, omenapuutkin ymmärsivät kasvaa itsekseen. Ainoa edesauttava geeni tässä tapauksessa voisi siis olla se, joka puristaa sormet luontevasti käsisahankahvaan. Mutta milloin ja miten?
Siis hedelmäpuitahan kuuluu leikata, puista riippuen syksyllä tai keväällä, ennen talvea tai sen lopussa. Mutta mitä puita milloinkin? Ja miten ylipäätänsä tunnistaa vuodenajat kun talvi ei eroa syksystä ja kevättä on pitkin talvea?
Ennen meillä kävi puutarhuri, joka sopivina ajankohtina soitti porttikelloa ja puut hoituivat sukkelaan ilman huolta. Pariin vuoteen häntä ei ole näkynyt, 80 vuotta oli kai sopiva ikä jäädä eläkkeelle. Viime vuonna kävi nuorentunut versio ja karsi oksat pois sellaisella tekniikalla, että melkein anoppikin jäi toiseksi  Onneksi vain melkein, anopin käsittelyssä  koko puutarha muistutti bonsai-metsikköä eikä hedelmiä ehtinyt kypsyä missään vaiheessa.
Ei se voi olla niin vaikeaa, tuumi tiedon hankintaan tottunut mummo kokemuksista viisastuneena ja kävi ostamassa alan oppikirjan. Jo ennen oletettua talvea, jolloin tuli tarve leikata sähköjohtoja ravisteleva luumupuu. On se. Puuni ei seurannut lainkaan kirjan kuvituksen mukaista kasvumallia. Miten tunnistaa käytännössä erilaiset silmut, nuput, nypyt, vanhat arvet, uudet ja vanhat oksat? Miten laskea kolme paria jotain, mitä ei edes tunnista? Päädyin viimeisen sivun malliin siitä, minkälainen pitäisi olla lopputulos. Silmämääräisesti. Tuleeko siitä luumupuu vai ekologinen pyykinkuivaus-
teline on toistaiseksi arvoitus.
Nyt sitruunapuun kohdalla operaation ajankohdan määräsi naapuri, joka jo oli saksinut omat puunsa ja loi arvostelevia katseita puutarhaansa tunkeileviin  MEIDÄN oksiimme. Ei muuta kuin saha käteen ja tuho toteen tälläkin puolen. Käsisaha on teknisin vempain mitä maasta saa, joten sillä. Onneksi Haspönttikin on jo oppinut tekniikan, rouvan lihastyöksi riitti sormella leikkauskohdan osoittaminen. Ja oksien keruu. Kukaan ei muuten usko, miten paljon voi painaa yksi oksa. Varsinkin kun se kellahtaa naapurin puolelle, josta se pitää onkia parimetrisen aidan yli takaisin kotopihan turvaan. Mutta aika kasa oksia vaan saatiin aikaiseksi, muutama jopa jäi  puuhunkin. Nyt kun vielä pääsisi eroon kasasta.