Tämä Tuhkimo tulee pettymään, meidän prinssimme on jo nainut prinsessansa.

Viime yönä piti minunkin luoda nahkani ja aloittaa uusi elämä. Heräsin kuitenkin aamulla samassa kääreessä, elämä tuntui vanhalta tutulta - molemmat kengätkin tallella.

 

Tyypillinen algerialainen uusi vuosi. Muutama paukkupommi ja hätäraketti ilman hätää, laivojen sireenit keskiyön hetkellä. Osa  kansaa uskoo, että uuden vuoden juhlalla on hämärää tekemistä Jeesuksen kanssa, kolonialistista hapatusta ainakin, unohdetaan koko juttu, vuosilukukin on ihan väärä.  Osa kansaa syö ranskalaista jouluhalkokakkua kotonaan ja menee nukkumaan,  heti H-hetken jälkeen jos jaksavat valvoa niin kauan. Osa käyttää tilaisuutta hyväkseen ja juhlii, näkee ja näkyy, paikallisissa ravintoloissa. Suuri osa näkee ja näkyy Tunisiassa, Turkissa, Egyptissä, Ranskassa… siellä, mistä löytyy enemmän juhlimisen perinnettä ja vähemmän agressiivisia kanssajuhlijia.

 

Valokuvaaminen juhlapaikoilla on sitten kielletty. Ihan oman edun takia. Täällä kun on joillakin herroilla tapana jättää vaimo kotiin ja juhlia.. hmm.. köykäisemmillä kengillä tanssivien neitosten kanssa. Eihän sitä nyt omaansa voi toisten katseltavaksi levitellä. Yksi tällainen herra uskalsi riuhtaista  kameran Mösjöön kädestä (minun ainoan digini!). Vau. Ei olisi kannattanut. Siinä esiteltiin suupielestä muutaman esiäidin elimiä samalla kun herraa vietiin nuppi tuljuten ulko-ovelle. Äitien elimillä on täällä todella suuri merkitys. Uskalias herrakin taipui nöyrästi anteeksipyyntöihin ja lupasi käyttäytyä vastedes siististi.

 

Kuvataan nyt sentään illan pääruoka – vielä alkutekijöissään:

 


Nyljetty merikrotti, Lophius piscatorius, baudroie elikä Monk. Sain jämiä kotiin…

unohtui sanoa etten itse ollutkaan tuolla. Mieskin vain työn puolesta.