Kutuharju haastoi paljastuksiin ja tottakai lupasin stripata. Häveliäänä tosin vain esiin ne vaaditut tiedon riekaleet eli kuka - mitä - missä - milloin?
Iski heti identiteettikriisi. Netistä löytyi Sirokkoja ylen määrin. Monta kuuluisaa laulajaa. Tutut väittävät, etten missään tapauksessa ole yksi heistä. Oli siellä yksi bändikin, jospa olen niin jakautunut persoona, että minusta on moneksi...no ei kelvannut sekään.
Pitäisiköhän vaihtaa nimeä? Onneksi on tämä käsipeili. Sain sen eräältä ystävältäni lahjaksi juuri tällaisten tilanteiden varalle. Siitä kun katsoo niin otsan kohdalla lukee kuka oikeasti olen. Kerro kerro kuvastin.. no Sirokko! Ne kaikki muut ovat siis vääriä rohveettoja. Otin kuvan todisteeksi.
Kun peilin panee pois Sirokkoakaan ei enää ole. Simbsalabim! Vain oikeat rohveetat osaavat nämä katoamistemput.. ja David Copperfield. Kävin katsomassa hänen esitystään Helsingissä ja totta se on.
Koska kukaan ei ole rohveetta omalla maallaan, saarnaan täällä välisen meren toisella rannalla, missä kukaan ei kieltäni ymmärrä. Harva sieltä europaratiisista tulee tänne tarkistamaan puhunko totta vai tarua. Oma huone on varattu tätä elämäntyötä varten.
Sillisalaattia höpisen, sanovat. Kaikkea kanssa, ei täällä mitään silliä edes ole, ja vaikka olisikin niin ei sillä ainakaan salaattia pilattaisi. Saarnaan niin kuin rohveetan kuuluukin, kaikesta maan ja taivaan välillä ja varsinkin siitä mitä maasta löytyy. Aika usein roskia. Malkaa en omassa silmässä näe, se on jälkikaihi mikä näköä haittaa.
Tekeekö rohveetat muutakin kuin saarnaa... hm.. Varoiksi sanon, että olen yltiöpositiivinen tässä suhteessa, luulen osaavani ihan kaikkea kunnes toisin todistan. Tuosta todistelusta en yhtään tykkää. Enkä mielelläni tee mitään mistä en tykkää.
Ja silloin saarnaan kun siltä tuntuu. Useimmiten itsekseni ja ääneen. Joskus bittiavaruuteenkin huutelen jotain. Ajatella, siellä ne hienot ajatukseni liikkuvat ikuisuuksia ja jollakin planeetalla ehkä joku ne joskus näkeekin. Huikeaa!
Huhuu, kuuleeko Mars, Maa kutsuu...
Kommentit