Kansallisromantiikkaa.  Taivaanranta punertaa, violetit pilvet kelluvat ohuina viivoina kaukana sinertävässä horisontissa. Aurinko enteilee nousuaan merenlahden toiselta puolen, matalan vuorijonon takaa. Taivas kellertää, hohtaa oranssina, ja jo pilkahtaa ensimmäinen kirkas kaari. Hups, sieltä se tulee esiin, uskomattoman nopeasti, oranssi tulipallo, muutamassa minuutissa  on jo kiivennyt kokonaan vuorijonon yläpuolelle. Raskaat laineet hohtavat hetken kultaisina  ja muuttuvat pian nekin sinisiksi loiskeiksi. Hämärää kestää vain hetken. Meren kohinaan alkaa sekaantua muita ääniä, autojen hurinaa, koirien haukuntaa, ihmisten ääniä. Päivä alkaa elää yhtä nopeasti kuin se valkeneekin. Rantakallioilla muutama kalastaja levittelee purkkejaan, selvittelee siimojaan.  Lenkkeilijät huikkailevat tervehdyksiään. Reippaita naisia venyttelee, kävelee, hölkkää, juoksee pitkin bulevardia, joka mutkittelee kilometrejä aivan rannan tuntumassa. Ah aamujen ihanuus!

Näin voisin paatostella, jos kuuluisin niihin jotka jaksavat nousta kukonlaulun aikaan. Kolk-kolk, omatunto kolkuttaa. Yövirkulle aamuntorkulle autuus on tosi harvinaista (koettu kuitenkin). Kahdeksalta bulevardi alkaa jo täyttyä ihmisistä, kävely muuttuu siksakiksi, autojen pakokaasut tunkevat nenään. Päiväsaikaan rannalla voi enää laahustaa samaa hiljaista tahtia muiden kanssa, silmät harhaillen enemmän kulkijoissa kuin maisemassa. Pimeän tullen ei kukaan henkeään vaaliva edes  yrittäisi pistää nenäänsä ulkoilmaan.
Aamutorkulle jää siis kuntopoluksi oma piha. Tontinympärijuoksu, 80 metrihköä. . Hyvällä mielikuvituksella sivuaskel-hyppy siitä saa satasenkin aikaiseksi. Kymmenen kierrosta ja on jo päässyt kilometrin eteenpäin. Paluumatkaa saman verran, toiseen suuntaan, ettei pökertyisi radalle. Harvoin pääsen niinkään pitkälle. Koira nimittäin kyllästyy vahtimiseeni ja jo viidennen kierroksen jälkeen roikkuu housunpuntissa, mikä huomattavasti jarruttaa vauhtia, se kun ei ole mitään taskukokoa. Hiiteen kuntoilu, kolk kolk. Sitten ukko hyväkäs keksi ratkaisun  Ei ole ajasta ja koirasta kiinni, luontoakin ympärillä. IIIIIK! Omatunto luopui kolkuttelusta ja juoksi  tosissaan karkuun.