2171550.jpg


Sainpas kiinni! Tonttuset ovat luurailleet meidänkin nurkissamme. Nämä ovat ilmi selvästi salamatkustaneet tänne hamassa nuoruuden huumassaan ja onnistuneesti piileksineet missä lie koloissaan. Joka joulu olen nähnyt niiden viipeltävän huushollissamme, mutta aina ovat päässeet karkuun. Niin  kauan ovat seuranneet elämäämme, että kauhistus on jäänyt pysyväksi ilmeeksi.
Now you're under arrest. You have a constitutional right to remain silent....  Anything you say may be used against you...


Tunnustivat kuuluvansa kernitien heimoon.  So? Onko se syy vakoilla kunniallisia ihmisiä?
- Kernitit ovat kotitonttuja, hiippalakki ei tee kenestäkään joulutonttua, sanoivat  ryökäleet.  Vain joulutontut vakoilevat. Vissi rodullinenkin ero, luulisi sen nyt näkevän.
- Tonttu kuin tonttu, meillä ei mitään rotuoppeja harrasteta. Laki on sama kaikille. Teitä syytetään laittomasta oleskelusta vieraassa maassa ja vakoilusta vieraan valtiaan hyväksi, siitä saa kuulkaas kuolemantuomion. Mitäs siihen sanotte?
Ne nauroivat. Tummempi suorastaan hohotti.
- Asia on nyt niin, että emännän kannattaa kiertää kieltä kahdesti kitalaessaan, ehkä kymmenestikin tuolla kielellä.
- Röyhkeä kaiken lisäksi! Lisätään sekin vielä listaan.  Mahdatteko tietää, että siitä seuraa tuomion kovennus, joudutte koirien riepoteltaviksi.
Siitäkös tontut riemastuivat, hännät kiemuralla kieriskelivät maassa ja pitelivät masujaan.
- Kannattaisi ottaa selville myös kotitontun toimenkuva ennen kuin tekee tuollaisia päätöksiä, ne tirskuivat minkä naurunsa lomasta pystyivät. – Huonoilla päätöksillä voi olla kauaskantoisia seurauksia… 
- Korruptoimaanko tässä ruvetaan!  Vai peräti uhkailemaan? Sekin vielä… koirat teidät repikööt ja jätteet silputtakoon kaatopaikalle, siinä kuolemaa kaksin kerroin. 
- Kotitontut ovat hyödyllisiä, hyö-dyl-li-si-ä. Onko Emäntä katsonut puhelintolppaa. Ihan uusi ja toimiva. Kuka on järjestänyt sähkötkin ettei tarvitse riisipuuroa pimeässä lusikoida. Ja aurinko paistaa, ei vesitippaa taivaalta. Eikö ole joululahjaa tarpeeksi vaikkei joulutonttuja ollakaan. Niitä muuten ei ole näkynytkään, ovat laiminlyöneet
tehtävänsä. Eikö jo lievennyt asian haara?
- Enemmänkin lipesi, mutisi Emäntä siihen, mutta herneenkokoinen epäilys oli jo asettunut takaraivoon. – Jos näin olisikin, niin roimasti olette livenneet tehtävänne edellyttämästä aktiivisuudesta,  antaa nyt ihmisten virua pimeässä monta päivää ilman yhteyksiä ulkomaailmaan.
Emäntä tuijotti ankarana tonttuja, tontut emäntää hyvin kaikkitietävän näköisinä, kaikki yhtä ymmyrkäisin silmin, epäilys kasvoi kasvamistaan Emännän takaraivossa, levisi kauttaalleen, sulatti pikku hiljaa ankaruuden ja lopulta muuttui hyvin joulunpunaiseksi uskoksi.
- Hyvä on, hyvä on! Joulu on armahduksen aikaa. 
Niin Emäntä laski tontut vapaaksi ja katseli miten ne köpöttelivät takaisin nurkkaansa. Säälittäviä olivat.   Nukkavieruja, melkein karvattomia, toinen hukannut puolet hännästäänkin maailman menoissa, kaiken olivat jo nähneet, mitä vaaraa niistä enää… viettäkööt rauhallista vanhuuttaan haman tonttuutensa loppuun asti.