Seurasimme Rhoufin kanjonia kohti etelää, pelkkää laskua alas vuorilta aina Biskraan asti. Biskra on Saharan portti, takana ylittämämme Ziban-vuoret, edessä erämaa. Tulimme kaupunkiin ilmeisesti kaatopaikan kautta, byäh, missään ei lukenut tervetuloa. Taisimme poiketa väärälle tielle, kaupunki itsessään oli vähän siistimpi, ainakin paikka paikoin. Pettymys verrattuna siihen mitä se oli muutama..ööh..vuosikymmen sitten. Ihmeesti ne kaupungitkin vaan lihovat.
Keitaitten palmustot olivat kuitenkin paikoillaan. Täällä eletään pääasiassa taatelin tuotannolla ja palmuviljelmiä on joka puolella, kuuluisimmat ja alkuperäiset Deglet noor -biolajikkeet Tolgan keitaalla.
Biskra on pakollinen pysähdyspaikka ennen autiomaahan sukeltamista. Varastoja täydensimme mekin – vedellä ja taateleilla kuulemma elää pitkään.
Ja pika pikaa takaisin tien päälle, tällä kertaa alla oikein kiitorata, Trans-Sahara Highway, joka kiidättää matkaajat Alger’sta suoraan Nigerian Lagosiin. Onneksi siltä pääsee välillä hyppäämään poiskin.
Poikkesimmekin hetkeksi ihmettelemään kellertävän ruskeaan maisemaan ilmestynyttä valkoista kangastusta. Ihan oikea järvihän se. Vaaleanharmaa vesi loiskahteli laiskahti valkoisena kimeltävään rantahiekkaan.
fond d’écran – papel pintado - wallpaper
Suolajärvet, Chott Felrhir ja Chott Melrhir, ja tie vie niiden välistä. Oltiin koko Algerian matalimmalla kohdalla merenpinnan alapuolella. Melrhir on maan suurin järvi, kuivimmillaankin 130 km pitkä. Täältä kerätty suola on lähinnä ’parannussuolaa’, jota käytetään kylpylöissä. Syötävää vuorisuolaa louhitaan Biskran pohjoispuolen vuorista.
Palattiin pikimmiten takaisin moottoritielle ja maisema vilahteli ohi.. tasaista... hiekkaista... kivistä... pieniä kukkuloita siellä täällä... taas tasaista... ei vieläkään oikeita dyynejä... yksitoikkoista...
Taatelit hupenivat tasaiseen tahtiin. Ajankuluksi olisi siemenistä voinut värkätä vaikka seinäkoristeen kuten ranskalaistaitelija Virginie Serre...mutta pitäisiköhän niihin ensin porata reikä vai miten ne pysyvät yhdessä...
http://www.letecontemporain.com/rubrique,virginie-serre-2009,731034.html
Touggourtin keidaskaupunkiin saavuttua oltiinkin jo päästy Saharan vatsaan, kuten paikalliset asian ilmaisevat. Täällä on hiekkaakin vähän enemmän. Oli kuitenkin kiire jatkaa matkaa, vielä oli jaksettava 150 km ennen kuin yö tipahtaisi päälle.
http://a6.idata.over-blog.com/0/53/80/72/viree-en-algerie/TOG12DunesYves.JPG
Kurvattiin ohi mennessä kuitenkin vielä Temacinen linnakekaupungin kautta. Tai sen, mitä siitä on jäljellä. Rakennettu vuonna 782 zenata-berberien toimesta ja oli aikanaan aika mahtava kuningaskunta. Osa kaduista on palmukattoisia gallerioita, jotkut vieläkin ehjiä, tehty suojaamaan auringonpaahteelta. Kuvan lähdelinkissä on sieltä enemmänkin kuvia.
http://rnalger.over-blog.com/pages/Cite_de_Temacine-80717.html
Sitten alkoikin jo olla kiire. Jätimme Highwayn ja suuntasimme kohti Ouarglaa, jossa Hotel Lynatel meitä odotti. Lukuisat santarmisulut hidastivat kuitenkin matkantekoa, tiekin oli huonossa kunnossa ja alkoi uhkaavasti tuulla. Hiekka pyyhki tien pintaa, peitti sen välillä kokonaan, mutta ei sentään noussut ilmaan. Säästyimme myrskyltä ja saimme vihdoin hotellin parvekkeelta rauhassa katsella läheisen Hassi Messaudin öljykenttien liekkien loimotusta mustassa yössä. Lämpötila päivällä 23, yöllä 7. Juuri sopivaa.
Jos ette ole koskaan nähneet miltä näyttää kunnon hiekkamyrsky syntysijoillaan, niin katsokaa tämä National Geograficin video. He olivat kuvaamassa elefantteja Malissa kun hiekkamyrsky yllätti ja saivatkin kuvattua vallan loistavan. pätkän. Katsokaa nyt vaan, ei kestä kuin 3 minaa ja on todella vaikuttavan näköistä.
Kommentit