Ollaan niin kuin lähtevinään siinä vai?
Sanoiko joku jotain?  Kuulitkos sinä, en minä ainakaan. Miksi ei jo startata?  
No nyt se vaihtoi äänensävyä. Ei ollut isäntä. Miksei se  hyppää takapenkille että päästäisiin lähtemään? Ihan jo kuonossa kihelmöi.
THIBO! TINA!
No, älä huuda, ymmärretään sitä vähemmälläkin. Paikka ja paikka, hmph.

Psst hei, mitä se tuolla tarkoitti?  Käyttää tilaisuutta hyväkseen?  Mikä on tilaisuus?
Ääh, mene siitä, ei se koske meitä. Puhuu kai ihmisistä. Niitä on kuulemma sellaisiakin, jotka menevät nostamaan jalkaansa toisten tontille heti kun portti aukeaa.
Ai niin kuin mekin metsässä, ja emännänkin olen nähnyt kyykistelevän.  
No ei, kun tarkoittaa sitä että ihmisetkin joutuvat taistelemaan paikastaan niin kuin koiratkin, lauman johtaja ja niin päin pois.
Mitä! Meinaako joku viedä emännän paikan?! Ei minun emäntäni ainakaan, minä kyllä pidän hänestä kiinni…
Hei, ei! En minä sitä tarkoittanut…ääh.

Tina! Paikallesi siitä! Mikä ihme noita koiria vaivaa! On se kumma kun tänään kaikki hyppivät nenille, koirat ja ihmiset…

_ _ _

Blogistaniassa on ollut puheenaiheena asenneongelmat ja erilaiset reaktiotavat.  Elegian blogissa   käytiin mielenkiintoista keskustelua asenteista ja Itkupilli on kirjoittanut paljonkin positiivisen reagoinnin vaikutuksista mm. TÄÄLLÄ.

Minäkin valmistelin aiheesta tutkailevaa postausta:
Miten suomalaisella jäävuoren huipulla purjehditaan algerialaisille kuumille lähteille?
Tulos: jäävuorikin sulaa.
Mitä tapahtuu kun kääntää toisen posken?
Tulos: aika posketon juttu.
Siksi kirjoitinkin koirista. Joskus ne ovat yhtä kuuroja kuin ihmiset.