Ja onneksi ei, sillä kiire sopii huonosti yhteen odottelun kanssa. Odotteluhan on meillä olotila preesensissä,ei enää edes pakko vaan taito, joka opitaan ja josta vähitellen tulee tapa elää kunnes jonkin ajan kuluttua ei enää odoteta mitään; odottelusta on tullut liikkumaton hetki, joka venyy ja venyy kuin jono pankissa.
Tällä tavalla päästään myös eroon myöhästelyistä. Miten bussi voisi olla myöhässä jos sillä ei ole aikatauluakaan. Lentokoneilla on aikatulu mutta vain näennäisesti. Sovitut tapaamisetkin ovat joko jossittelua tai satunnaisia ihmeitä, voihan kadunkulmassa odotella muutenkin, nojailla seiniin ja tapailla muita sattumia. Lääkäreillä sentään on sovituille tapaamisille varattu vikonpäivä, joskus (harvoin) jopa aamu- tai iltapäivä. Hammaslääkärillä 'käyntiin' pitää siis varata kokonainen päivä, riippuen vähän siitä miten varhain on odottelunsa aloittanut.
On oikein ammattiodottelijoita, jotka maksusta odottavat puolestasi. Nämä olivat hyvinkin yleisiä parisenkymmentä vuotta sitten, jolloin maitopurkkia piti ruokakaupassa jonottaa koko päivä. Nykyään heille on lähinnä byrokraattista käyttöä, voivat vaikka odotella puolestasi sähkölaskun maksujonossa.
Kaikki siis odottavat jotakin. Vesiputketkin vettä ja maanviljelijät sadetta. Kuivuuden uhatessa kaikki Algerian moskeijat suorittavat varmuuden vuoksi Salat el Istisqaan elikä eräänlaisen erillisen saderukouksen .Siinä on toivoa.
Yleensä vain odotetaan pahinta toivomatta mitään. Ja kun on saavutettu odottamisen nirvana eikä enää odoteta yhtään mitään, niin silloin se juuri tapahtuu, se mitä vähiten olisi osannutkaan odottaa. Näin siis säilyy elämässä yllätyksellisyys.
Tämmöinen esiselittely ennen kuin pääsen varsinaiseen asiaan. Jo jonkusen viikkosen aikaa sitten hauskasti akankieltä haastava Akkapaha ylevöitti mieltäni lahjoittamalla blogilleni E-prenikan. Paikallisen ajanlaskun tapaan kiitän siitä näin heti. Ja yhtä vikkelästi mietin kenelle sen voisin eteenpäin lahjoittaa kun kaikille suosikeilleni haluaisin. Päätin lopulta istuttaa sen ranskalaiseen minttumetsään Ranska on tavallaan transit-halli kahden kulttuurini välillä -tämä oli se itsekäs syy- ja vähemmän itsekäs on se, että blogista löytyy monipuolista ja mielenkiintoista tuotosta hyvin mielenkiintoisesti ja näppärästi suomeksi kirjoitettuna, ja ah niin tuorein silmin katseltuna.
Joten 22,rue Menthe, ole hyvä ja poimi mukaasi:
Jos ette vielä ole huomanneet, niin sivupalkin Muuttolintuja-osastolta voi klikata itsensä nojatuolimatkalle melkein maailman ympäri. Sieltä löytyy myös 22,rue Menthe. Lisäilen näitä jatkossakin. Suomalaisten maailmanvalloitus on. hyvässä vauhdissa, hahaa.
Kommentit