1268069735_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämä on ankeaa luettavaaa, varoitan jo etukäteen.
Köökissäni on vielä jäljellä hella ja pöytä, joten nieleskelin siellä aamukahviani päivälehteä lukien. Kurkkua kuristi. Naistenpäivän kunniaksi otsikoissa muistellaan terrorismin synkkää 90-lukua ja eritoten väkivallan ja raiskauden uhreiksi joutuneita naisia. Miten he selvisivät?

Etusivun esimerkki. Vuonna 1997, kun koko maa oli verenhimoisten terroristien temmellyskenttää, varsinkin maaseudut,   nuori M. (sanonko Maria) 14 v. paimensi kedolla lampaitaan onnellisen tietämättömänä tulevaisuudestaan, joka odotti muutaman metrin  päässä. Ryhmä terroristeja kidnappasi tytön mukaansa metsien kätköihin. Kuukauden ajan jokainen päivä tyttö raiskattiin kymmenien, joskus viidenkymmenenkin miehen voimin, häntä pahoinpideltiin, hakattiin veriseksi möykyksi ja lopulta vielä lyötiin kirveellä päähän. Mutta hän selvisi hengissä. Päin vastoin kuin monet muut niistä tuhansista ja tuhansista nuorista tuskin puberteetti-ikäisistä tytöistä, joita metsiin vietiin hyväksikäytettäväksi ja joita kidutettiin parikin vuotta ennen lopullista armoniskua.
Oliko henkiin jääminen onni..

Miten ’selviytyjille’ kävi? Kärsimys jatkui. Heistä tuli yhteiskunnan hylkiöitä, suvun häpeänpilkkuja, kyläyhteisön halveksumia. Tapahtumista vaiettiin, nuoret lähetettiin pois kotoa, parhaassa tapauksessa kauempiin sukulaisiin piiloon, monet pakenivat oma-alotteisesti perheelleensä tuottamaa häpeää, monet päätyivät mielisairaalaan, jotkut prostituoiduiksi, hyvin monet itsemurhaan. Monet näistä tytöistä tulivat raskaaksi, synnyttivät lapsia, joita eivät välttämättä halunneet - tosin abortti näissä  tapauksissa oli sallittu, mutta se olisi tiennyt asian julkistamista.  
 Ne harvat, joilla oli ymmärtäväinen suku, saattoivat jopa selvitä. Selviytymiseksi lasketaan se, että he päätyivät kunniallisesti naimisiin jonkun vanhemman miehen kanssa, kukapa nuori nyt käytettyä huolisi. Jotkut selvisivät SARP:n  (Substance Abuse and Rehabilitation Program) alaisten yhdistysten turvin. Selvisivät, haluavat unohtaa, arvet ovat kuitenkin ikuiset.
Uhrit eivät aina olleet nuoria tyttöjä. Naimisissa olevat raiskatut yleensä häädettiin kotoa, mies vei vielä lapsetkin  ja onneton vaimo päätyi yksinänsä  mieron tielle irtolaiseksi. Maaseudulla sosiaaliset vaatimukset ovat äärettömän ankaria vielä tänäkin päivänä.  

Valtio, joka on myöntänyt avustuksia terrorismin uhreille, ei laske näitä naisia uhreiksi. Psykologin mielestä se olisi merkinnyt heidät eliniäksi yhteiskuntakelvottomiksi. Erään ministerin mielestä rahallinen tuki tekisi heistä prostituoihin verrattavia! Bosniassa raiskatut on julistettu sodan uhreiksi ja se on muuttanut väestön suhtautumista heihin hyväksyvämpään suuntaan.

Hiukan tuoreempi esimerkki 13.7.2001 Hassi Messaoudin öljykaupungissa Saharassa imaami julisti, että yksinään asuvat naiset ovat prostituoituja ja pilaavat kaupungin maineen. Sadat miehet lähtivät oitis puhdistustöihin. Kymmeniä naisia raiskattiin, kidutettiin, viilleltiin ja osa haudattiin elävinä. Kolme vuotta myöhemmin juttua puitiin oikeudessa, vankilaan päätyi vain kolme miestä, uhreista tuli henkipattoja.   Naiset taistelevat yhä oikeuksistaan ja heidän tarinansa on kirjoitettu kirjaksikin.


Nadia Kaci: Laissées pour mortes. Le lynchage des femmes de Hassi Messaoud
Un témoignage de Rahmouna Salah et Fatiha Maamoura
paru chez Max Milo Editions


No tässä tuli nyt asiata kirjoitettua vain yhdeltä kantilta. Seksuaalirikokset ovat arkipäivää vieläkin eikä täällä lasketa edes yrityksiä rikoksiksi. Rangaistuksia on kovennettu, mutta esimerkiksi avioliitossa tapahtuvaan väkivaltaan harvemmin puututaan, vaikka laki siitäkin on olemassa. Näissä asioissa vallitsee  omertan laki.

Samoista asioista on näemmä keskusteltu suomalaislehtienkin palstoilla eikä ole aihetta ylpistelyyn sielläkään.