Langues d’oiseaux. Ranskalaiset ovat viisaudessaan jättäneet sanastoomme tämmöisenkin kauhistuksen. Koska eri lintulajeilla on eri kokoisia ja muotoisia kieliä, on näitä kuivattuja versioitakin eri muotoisina jopa ihan riisin näköisinä. Meillä on suosittu litistetyn tipan mallia siitä lähtien kun tytär muutti pois kotoa.
Sitä ennen ei voitu suosia mitään mallia, sillä nimestä johtuen lapsiparka näki lautasellaan vain kasan kielettömiä linnunraatoja. Ilmeisesti kuvitteli, että ihan työksemme pyydystimme Luojan lentäväisiä ja kaivoimme niiden nokista pikkuruiset kielet ulos. Jos siihen aikaan olisi markkinoillamme ollut tuontilinnunkieliä sen sijaan että vain paikallisia, niin olisimme jo alunperin voineet käyttää herkusta nimitystä rosini tai orzo ja heti olisi juolahtanut mieleen pasta eikä ainakaan lapsen mieleen olisi pesiytynyt minkäänlaista mielleyhtymää lentäviin olentoihin.

Linnunkieliä voi käyttää ruuanlaitossa samaan tapaan kuin muutakin pastaa tai riisiä. Me valmistamme yleensä risoton tapaisen kasviksilla höystetyn version. Hyvin yksinkertaisen, jonka voisi nimetä anopin painajaiseksi, niin vähän sillä on yhteyksiä siihen perinteiseen ruokalajiin, joka näillä sukunurkilla  tunnetaan nimellä tlitli.
Nyt seuraa siis tämän vuoden ruokapostaus.


Tlitli raapaistaan meillä kasaan suurin piirtein näin:

Mies panee pataan
tipan öljyä ja nokareen voita
muutaman palan kanaa tai lammasta
suuren pilkotun sipulin
muutaman pilkotun tai murskatun  valkosipulin kynnen
suolaa, mustaapippuria ja ripauksen kuminaa
puoli desiä vettä
hauduttaa niin että sipulit läpivalaistuvat.
Lisää kourallisen liotettuja kik-herneitä
pätkän sellerin vartta mieluummin lehtineen ja muutaman korianterin varren vihernipuksi sidottuna
sekä vettä liemeksi.
Keittää lihan kypsäksi - tai melkein jos suostuu rikkomaan perinteitä ja kuuntelemaan vaimoaan, jolloin lisää vielä kasviksia (latva-artisokkaa, naurista, palsternakkaa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, vihreitä papuja... mitä nyt mieli tekee tai sesonki sallii).
Kun liemi on kypsää, se voi odottaa kunnes vaimo on valmis hoitamaan osuutensa, vaikka seuraavaan päivään.

Pasta itse voidaan esivalmistaa vaikka kuinka monimutkaisesti, perinteisesti höyryttämällä (krooh).
Vaimo kulkee tässä kohtaa oikotietä, hieroo niihin ensin tipan öljyä ja esikeittää muutaman minuutin vedessä.  Väriä ja makua saisi enemmän paahtamalla ne öljyllä sipaistussa paistinpannussa, kokeillut on senkin. Miten  tahansa.
Lopuksi vaimo siivilöi pastasta keitinvedet, lorauttaa miehen valmistamaa lientä tilalle (niukahkosti ja ilman höysteitä) ja antaa hautua hiljakseen kunnes pasta on sopivan kypsää ja liemi imeytynyt kokonaan, ei kuitenkaan puuroksi asti.
Tarjoiluvaiheessa hän levittää kuivahkon irtonaisen pastan päälle höysteet ja saa aikaan  suurin piirtein tällaisen tuloksen:

1254405025_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

oma arkinen annokseni ilman vieraskoreutta

Me emme osaa tehdä näistä mitään muuta. Nyt jos jollain on maukkaita (ja helppoja) reseptejä varastossa niin vinkkiä vaan tänne.