3961395555_04791a4df5_o.jpg

Paikallislehden pääpuheenaihe tällä viikolla on ollut tulvat. Pääsyyllinen on tietenkin Azorien korkeapaine, joka ei ymmärtänytkään tulla meille vaan parkkeerasi itsensä Euroopan ylle. Tämmöinen erhetys sille kuulemma sattuu parinkymmenen vuoden välein ja sitäkös Afrikka itkee. Kyyneleitä tipahteli ajoittain satakin milliä tunnissa ja nyt on suru puserossa vielä pitkän aikaa. Ainakin niillä onnettomilla joiden talot sortuivat. Onnellisimmat vain kuraavat kengänsä katujen hiekkavellissä. En sano mitään irtoroskasta, joka tukki viemärit. Enkä vuoripurojen täyttämisestä rakennusmaaksi.
Vähästäkin älähtävät kansalaiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen älähtääkseen ja tukkivat mielenosoituksellisesti nekin tiet jotka vielä olivat auki. Polttamalla pääsivät eroon tarpeettomista autonrenkaistakin, mutta tuskin saivat aikaiseksi muuta kuin kitkerän savun kaupungin ylle. Ja lisää roskaa.  

Itseäni ei ole haitannut  kun ei ole pakko poistua kotoani. Sain lopultakin aloitettua tavanomaisen lomaltapaluusiivon. Ensimmäisenä pieneliökannan kartoittaminen. Tänä vuonna ei ollut vastassa torakka-armeijaa eikä homepeikkoja, mikä helpotus. Jotain pientä sentään, ettei elämä ihan tylsäksi kävisi.

 3961394855_0d8f35ff58_o.jpg

Näitähän ei tule, jos ymmärtää käyttää kaiken jauho- ja ryynitavaran pakastimessa ennen  kaappiin ja umpiopurkkeihin laittamista. Jos ei, niin on edessä vähän isompi homma.