1218234.jpg


Nämä haudasta nousseet kirjaimet ovat tifinagia, tamasig-kielen kirjoitusta. Tifinagia kirjoitettiin luolien seinille jo neoliittiseen aikaan  Kirjoitustaito sammui vähitellen antiikin aikana säilyen ainoastaan  Saharan tuaregien keskuudessa, missä merkit periytyivät äidiltä lapsille hiekkaan kirjoitettujen sana-arvoitusten muodossa; aakkosissa ei ollut vokaaleja lainkaan, joten arvausleikeissä ne olivat hyvinkin käteviä.Muuta käyttöä niille ei enää ollutkaan, mitä nyt koristeina saviruukuissa ja tekstiileissä. Kunnes 60-luvun lopulla berberit keksivät ruveta ilmaisemaan äidinkieltään myös kirjallisesti, tifinag kaivettiin haudastaan ja herätettiin henkiin.   Nyt tämä zombi on jo purrut teknologiankin kulmaa ja ilmestynyt näppäimistöille tuossa parannellussa muodossaan.

Berberikielisiä on Algeriassa noin kolmannes väestöstä, berberikieliä tusinan verran. Niitä puhutaan eri seuduilla erivahvuisina sekoituksina riippuen naapuruudesta ja siitä mikä sivilisaatio milloinkin on niihin jälkensä jättänyt. Arabian kielen yleistyminen on karsinut lukumäärää, mutta kielet elävät vielä vahvoina eristyneimmillä seuduilla, Saharassa ja pohjoisen vuoristoalueilla.Enemmistö algerialaisista puhuu äidinkielenään paikallista arabiaa, darjaa, joka sekin on usean kielen sekoitus. Darjasta on olemassa paikallisia mutta keskenään ymmärrettäviä murteita.
Algeriassa on käytössä parikymmentä puhekieltä, joista vuonna 1962 yksikään ei ollut kirjallisesti kelvokas. Itsenäisyyden jälkeen kolonialistisena perintönä saatu ranska jatkuikin virallisena aina 70-luvulle asti, jolloin heräsi nationalistinen tarve omaan kirjalliseen ilmaisuun. Yhteiseksi kieleksi valittiin klassinen arabia, joka ei ollut kenenkään äidinkieli, erosi  darjasta melkein yhtä paljon kuin ranska latinasta, mutta oli enemmistölle lähin sukulainen. Päätös teki myöhemmin jokaisesta algerialaisesta vähintään 2-3 –kielisen.

Noina ammoisina aikoina jolloin minäkin tänne eksyin, Annaba oli maan ranskalaisin kaupunki ja impulsiivisin kielikin puolinainen sekoitus.  Ranskaa ja darjaa ujutettiin sulavasti samaan lauseeseen, jopa  samaan sanaan, ranskalaiset verbit taipuivat arabiaksi tai päinvastoin, mikä nyt lyhyempi vaihtoehto oli.  Niin puolikieliseen ymmärrykseen riitti minunkin resurssini. Arabiankielinen peruskoulu lähti puolittaiseen alkuun 1976 ja yleistyi 80-luvulla. Siitä seurasi varsinkin ylemmän koulutustason huima lasku, johtuen ymmärrettävistä kieliongelmista. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin uudet sukupolvet oli arabisoitu ja puhekielikin oli samalla puhdistunut. Ranskasta oli tullut ensimmäinen vieras kieli, jota vielä ymmärretään television ja Internetin ansiosta, mutta harvemmin puhutaan. Ja minä olin pudonnut kuin mätä omena sukupolvien väliseen kuiluun.

Niin, ja vielä yksi kieli joka olisi hyvä hallita: Braille. Tämä tuli mieleen, kun trisiti rah, virallisesti kahraba rah, l'électricité est partie eli sähköt lähti kesken elokuvan ja  kynttilänvalossa huutelin kuiluni pohjalta kirosanoja kaikilla kielillä joihin omani taipui. 

PS.Lisää ähkytystä löytyy sivupalkista otsikolla Sivut/Algerialainen kielikeitos, jos ketä fakta kiinnostaa.