1292275609_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ystävän poika vihittiin ja häitä juhlittiin perinteisesti Annaban tyyliin morsiamen vanhempien kutsusta. Eivät halua julkisuuteen, joten anteeksi,  piti sutata kasvot, vahinko sillä morsian oli oikein nätti.  

Aloitinkin lopusta. Ennen kuin päästiin tähän valkoisen hääpuvun vaiheeseen, oli jo kaikki hennausseremoniat ja ruokailut suoritettu. Tanssittukin orientaalia. Miehet ja naiset eri saleissa. Vasta sitten tuotiin morsiamelle sulhanen, myöhemmin illalla siis, ja väki siirtyi samaan saliin jatkamaan juhlintaa.

Ennen päätymistään valkoisiin, morsiamen tulee esitellä naisväelle perinteiset juhlakolttunsa, vähintään ne oman seutunsa perinteiset ja yleensä vielä useampi muukin, niin että saa raukka  hikoilla mannekiinipuuhissa monta tuntia. Niin ja tietysti  myös korut.  Niiden lisäksi  joita kantaa, myös ne, jotka sulhasen vanhemmat tilaisuudessa  lahjoittavat ja joiden määrän morsian (tai vanhempansa) on etukäteen määrännyt. Hääparin toiveesta tässä tapauksessa ei mitään suurellista kauppaa käyty.

Annaban perinteiseen juhlakolttuun kuuluu hame, pitkähkö jakku ja töttöröhattu, ynnä siten huivit ja tietenkin korut. Kaikki mikä kiiltää on taatusti kultaa  päälaelta napaan asti ja valkoiset barokkihelmiä. Asut on kirjailtu käsin kultalangalla, helmillä ja paljeteilla.  Ne teetetään ompelijalla hyvissä ajoin.
Klikkailemalla kuvia näet yksityiskohtia.

ht4.jpg   ht3.jpg

ht5.jpg

Kultaa sormenpäitä myöten. Nykyään koruja ei välttämättä tarvitse itse omistaa, voi lainata sukuaarteita tai vuokratakin korukaupasta. Joka tapauksessa pitää näyttää ja näkyä.
Myös häävieraiden, jotka hekin vaihtavat vaatetta pari kolme kertaa vähintään.


ht1.jpg

Turha etsiä minua. Jostain syystä Finnwear-varastostani ei löytynyt sopivaa kolttua, joten osallistuin vain häiden rääppiäisiin. Jäi nyt kaikki kulta-aarteenikin esittelemättä, voi harmi.