Lueskelin tuossa Iltasanomien otsikoita. Näytti ihan samalta kuin oman paikallislehtemme etusivu: onnettomuuksia, huumeita, puukotuksia, ryöstöjä, ammuskelua, ruumislöytöjä. Höh, juuri kun olin alkamaisillani ihmetellä täkäläisen rikollisuuden huimaa kasvua. No, pysyttelen silti omassa citissämme, joka on saanut ansaitun ykköspaikan maan rikollisuustilastoissa. Ja tällä kertaa ihmettelen vain pitkäkyntisten sukkeluutta.
Tällä saralla luulin jo kaiken nähneeni. Meinaan kun ihmiset elävät milloin mitenkin syvässä puutteessa, niin helposti käydään hakemassa avustusta toisten pusseista, ymmärrettäväähän se. Tulla ryöstetyksi keskellä kirkasta päivää keskellä ihmisvilinää, mitäs uutta siinä. Korkeintaan voi seurata taskuvarkaitten tekniikan kehitystä. Nykyään siihen riittää aika tarkkaan pari heppua veitsineen, ja ihan suosiolla tavallinen äijäkin luovuttaa kännykkänsä, rahansa ja jopa nahkarotsinsa. Kanssakulkijat yrittävät olla näkemättä. Poliisitkin, paitsi ee-ehkä jos veitsen sijaan käytetään tainnuttavaa sähköpistoolia, sille heilläkin olisi käyttöä.
On siis jo opittu kulkemaan kaduilla ilman koruja, ilman kännykkää, merkittömissä vaatteissa, ryystävissä kengissä, tyhjän laukun kanssa (hämäykseksi), rahat ripoteltuina eri taskuihin, ja toivoen parasta. Täysinäisen ostoskassin (muovipussin) kanssa palataan kiireen vilkkaa kotiiin, ja kotonakin rahat ja arvoesineet kätketään mahdollisimman hyvin, ei ainakaan vaatekomeroon eikä tyynyn sisään, joista kotivarkaat ensimmäisenä etsivät. Pahempi juttu vielä jos eivät mitään löydä, siksi kannattaakin pitää varalla pikkunippu kevyesti kätkettyjä seteleitä, jos vaikka tyytyisivät niihin.
Yrittäjät puolestaan tietävät, että työntekijät yleensä ottavat bonuksensa omin neuvoin, se on jo traditio. Kukaan ei pysty niin tarkkaan ketään vahtimaan etteikö se olisi mahdollista jossain muodossa. Kaikista eniten kärsivät ne (harvat), jotka joutuvat palkkaamaan tuntemattoman myyjän, pääsy kassaan on yhtä kuin tilaisuus. Valtion laitoksissa on moni haalinut omaisuuden ja hävinnyt sen siliän tien. Rehellisen kassanhoitajan kun löytää niin kyllä kannattaa maksaa vapaaehtoisesti bonukset. Niitäkin siis on, rehellisiä, ettei tulisi yleistettyä.
Mutta että pankissakin viedään osingot ihan nenän alta! Helppoahan se tietysti on, kun kaikki raha liikkuu täysin paperisena, yleensä mustassa jätepussissa. Näin se käy.
Viet otsahikesi onnellisena pankkiin, valmiiksi lasketuissa pinkoissa. Tiedät siis aivan varmasti että tuossa nyt on vaikka 50 000 dinaaria somasti niputettuna. Eikös pankkineiti tyynesti ilmoita että tässä on 48 000, pari seteliä uupuu. Jepe jep, olet kyllä melkoisen varma… mutta niin vaan puuttuu, ehkä, tyydyt siihen tai lisäät kiltisti pari tonniraista välttääksesi turhaa mekkalaa.
Voit tietysti yrittää olla viisaampikin ja ruveta ensin laskemaan itse rahojasi yksitellen kassaneidin silmien alla, numeroton jono takana puhisee ja kihisee, neiti viilaa kynsiään, mutta mitä siitä, lasket ja lasket ja lyöt niput tiskiin tyytyväisenä. Väsyneenäkin, jos on kysymyksessä iso yritys ja isot tulot. Neiti räväyttää ne laskijaan ja hups, muutaman setelin heitto omiin laskuihisi, konehan ei millään voi erehtyä. Turha vaatia uusintaa, tiedät jo varmuudella köyhtyneesi provikan verran. Neiti on sulavasti sujauttanut ne ties mihin alusvaatteen poimuunsa, jonne kukaan ei uskaltaisi tutkivaa kättänsä työntää. Näin perivät pankkineidit palkanlisiään, eikä taida työnantajillakaan olla mitään sitä vastaan, parempi vaje vieraalla. Oikeastaan voi itsekin olla tyytyväinen että ohjaimissa oli vain se sukkela neito eikä mikään vikkelä virus
Päivän opetus: rehellisyys maan perii, epärehellisyys perii kaiken maallisen.
PS: Tiedoksi: tekstin sukkela on länsisuomalaisen ja muunsuomalaisen sukkela sekoitus. Joku sen merkitystä kuitenkin jäi pähkäilemään eräässä länsisuomalaisessa pikkuriikkicitissä, missä sukkela ei voi olla muuta kuin vähän omituinen.
Tällä saralla luulin jo kaiken nähneeni. Meinaan kun ihmiset elävät milloin mitenkin syvässä puutteessa, niin helposti käydään hakemassa avustusta toisten pusseista, ymmärrettäväähän se. Tulla ryöstetyksi keskellä kirkasta päivää keskellä ihmisvilinää, mitäs uutta siinä. Korkeintaan voi seurata taskuvarkaitten tekniikan kehitystä. Nykyään siihen riittää aika tarkkaan pari heppua veitsineen, ja ihan suosiolla tavallinen äijäkin luovuttaa kännykkänsä, rahansa ja jopa nahkarotsinsa. Kanssakulkijat yrittävät olla näkemättä. Poliisitkin, paitsi ee-ehkä jos veitsen sijaan käytetään tainnuttavaa sähköpistoolia, sille heilläkin olisi käyttöä.
On siis jo opittu kulkemaan kaduilla ilman koruja, ilman kännykkää, merkittömissä vaatteissa, ryystävissä kengissä, tyhjän laukun kanssa (hämäykseksi), rahat ripoteltuina eri taskuihin, ja toivoen parasta. Täysinäisen ostoskassin (muovipussin) kanssa palataan kiireen vilkkaa kotiiin, ja kotonakin rahat ja arvoesineet kätketään mahdollisimman hyvin, ei ainakaan vaatekomeroon eikä tyynyn sisään, joista kotivarkaat ensimmäisenä etsivät. Pahempi juttu vielä jos eivät mitään löydä, siksi kannattaakin pitää varalla pikkunippu kevyesti kätkettyjä seteleitä, jos vaikka tyytyisivät niihin.
Yrittäjät puolestaan tietävät, että työntekijät yleensä ottavat bonuksensa omin neuvoin, se on jo traditio. Kukaan ei pysty niin tarkkaan ketään vahtimaan etteikö se olisi mahdollista jossain muodossa. Kaikista eniten kärsivät ne (harvat), jotka joutuvat palkkaamaan tuntemattoman myyjän, pääsy kassaan on yhtä kuin tilaisuus. Valtion laitoksissa on moni haalinut omaisuuden ja hävinnyt sen siliän tien. Rehellisen kassanhoitajan kun löytää niin kyllä kannattaa maksaa vapaaehtoisesti bonukset. Niitäkin siis on, rehellisiä, ettei tulisi yleistettyä.
Mutta että pankissakin viedään osingot ihan nenän alta! Helppoahan se tietysti on, kun kaikki raha liikkuu täysin paperisena, yleensä mustassa jätepussissa. Näin se käy.
Viet otsahikesi onnellisena pankkiin, valmiiksi lasketuissa pinkoissa. Tiedät siis aivan varmasti että tuossa nyt on vaikka 50 000 dinaaria somasti niputettuna. Eikös pankkineiti tyynesti ilmoita että tässä on 48 000, pari seteliä uupuu. Jepe jep, olet kyllä melkoisen varma… mutta niin vaan puuttuu, ehkä, tyydyt siihen tai lisäät kiltisti pari tonniraista välttääksesi turhaa mekkalaa.
Voit tietysti yrittää olla viisaampikin ja ruveta ensin laskemaan itse rahojasi yksitellen kassaneidin silmien alla, numeroton jono takana puhisee ja kihisee, neiti viilaa kynsiään, mutta mitä siitä, lasket ja lasket ja lyöt niput tiskiin tyytyväisenä. Väsyneenäkin, jos on kysymyksessä iso yritys ja isot tulot. Neiti räväyttää ne laskijaan ja hups, muutaman setelin heitto omiin laskuihisi, konehan ei millään voi erehtyä. Turha vaatia uusintaa, tiedät jo varmuudella köyhtyneesi provikan verran. Neiti on sulavasti sujauttanut ne ties mihin alusvaatteen poimuunsa, jonne kukaan ei uskaltaisi tutkivaa kättänsä työntää. Näin perivät pankkineidit palkanlisiään, eikä taida työnantajillakaan olla mitään sitä vastaan, parempi vaje vieraalla. Oikeastaan voi itsekin olla tyytyväinen että ohjaimissa oli vain se sukkela neito eikä mikään vikkelä virus
Päivän opetus: rehellisyys maan perii, epärehellisyys perii kaiken maallisen.
PS: Tiedoksi: tekstin sukkela on länsisuomalaisen ja muunsuomalaisen sukkela sekoitus. Joku sen merkitystä kuitenkin jäi pähkäilemään eräässä länsisuomalaisessa pikkuriikkicitissä, missä sukkela ei voi olla muuta kuin vähän omituinen.
Kommentit