Sain Inkivääriltä tunnistamishaasteen. Pitäisi etsiä itsestään tuntomerkkejä niin että muutkin kadulla tunnistaisivat.  ”Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen." Jaahas.

Miten minut tunnistaa vaikka Annabassa:

1. Tämä on kyllä siinä mielessä helppoa, että Annabassa en edes tarvitse tuntomerkkejä, algerialaisilla on globaali näkömuisti, pettämätön, kun sen piiriin on kerran joutunut niin siitä ei pois pääse.
Olen siis ’sen vaimo’. Kun joskus tosi harvoin käyn kaupungilla, miehelleni kerrotaan missä kaupassa olen käynyt ja mitä ostanut.

2. Ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi, olen se jolla on kaupungin valkoisin tukka ja punaisin naama. Tomatish, annabalaisittain.

3. Mummo, jolla mustat farkut ja lenkkarit! Jatkuvasti yritetään kaupitella ikäiselleni soveliasta jakkupukua ja oikeita kenkiä.

4. Se joka kävellessä ohittaa kaikki muut, mihin sillä on kiire...

5. Kaupungin ulkopuolella olen se blondi rumia eli ulkomaalainen, joka pyllistelee pientareella kamera silmillä ja etsii jotain.... Tai jonka voi yllättää konttaamassa pusikoissa, ei voi erehtyä, korkeintaan voi luulla albino villisiaksi. 

Suomessa tunnistaminen voi olla vaikeampaa, kuulun lajiin pätkä persjalkainen, seuraavia erityispiirteitä voi käyttää apuna:

1. Jos joku puhuessaan hurjasti huitoo, se olen todennäköisesti minä, tuttavat tietävät pitää turvarakoa, yksin puhellessani en tietääkseni huido, tuota pitääkin tarkkailla...

2. Se ainoa suomalainen, joka ei ole käynyt vuosiin kampaajalla, hapsuti-heijaa, poninhäntä leijaa.

3. Se, jolla on aina samat vaatteet, oli jo monta vuotta sitten. Inhoan vaatekauppoja, viimeksi kun sellaisessa kävin, hukkasin muistokorvakoruni, sen siitä saa, nyyh.  Joskus niissäkin on pakko käydä, kun tytär salaa vie rynttyitäni lumppukeräykseen. Uusi ei koskaan ole vanhan veroinen.

4. Se, jonka kaikki kävellessä ohittavat, mitä se oikein maleksii, onpa huonokuntoinen...

5. Polkupyöräni on hyvä tunniste. Siinä on kaksi pyörää ja polkuset ja ne pysyivät ainakin vielä viime vuonna yhdessä. Perin sen kälyltäni 25 vuotta sitten. Nuorisomallia VIP, ettäs tiedätte. Very important person sillä ajelee, älkää luulko romuksi kumpaakaan.  

PS.  Älkää sekoittako laitapuolen kulkijoihin vaikka puistoissa istuskelenkin, minua ei KOSKAAN tapaa humalassa (olen yrittänyt, mutta voin pahoin ennen toivottua vaikutusta, jo parin tipan jälkeen).

Niin, en haasta nimeltä ketään, mutta rakkaat lukijani, ottakaa ja tehkää.

Tapaamisiin!