Kukkuloitten yllä leijui kiva pilvi, joten sinne suunnattiin. Tuntuu, että laitan aina tämän saman kuvan, mutta on se otettu joka kerta eri paikasta (kai). Tälle kohtaa nimittäin ei muuten oltaisi pysähdytty ellei Range-pappa olisi niin päättänyt., mutta hyvin tuossakin jo puhalsi ja pilven alla oli ihanan viileä katsella ympäristöä tarkemmin.
Alhaalla paistoi aurinko kuumasti ja ranta oli täynnä polskijoita, uimakausi on siis avattu. Niin myös maastopalokausi. Paikka paikoin näytti aika synkältä.
Joku muukin oli simahtanut samaan paikkaan
Me emme sentään ihan noin kauaa joutuneet odottamaan..
Aina apuun rientävä hovimekanomme hoiti Rangen kuntoon ja päästiin laskettelemaan takaisin päin omin avuin. Päätettiin vielä käydä katsomassa miten luonnonpuistossamme työt edistyvät. Muistattehan sen uuden oikotien rakentamisen, jota varten piti raapaista alas koko kukkula...
Eivät kai ole päässeet yksimielisyyteen, mihin kohtaan tie tarkalleen pitäisi tehdä...
Toisella puolen ’luonnonpuistossa’ vallitsi samanlainen epävarmuus, mutta ainakin jokaisen puun alle pääsee nyt autolla. Mahtaakohan tuolla vielä joskus kasvaakin jotain... sen tulette näkemään tulevaisuudessa, jos jaksatte seurata tätä huippujännittävää draamaa.
Kommentit