Olen kai jo sanonut, että luontoblogeissa vierailtuani olen alkanut itsekin katsella vähän tarkemmin ympärilleni ja siitä hyvästä sivistyin taas yhden ötökän verran.
Tämmöinen sulo/sulotar siis vemputteli tiellä vastaan, sentin leveä ja kahdeksan pitkä.
Nuuin, laitan vielä toisenkin kuvan.
Tervehdin kädestä pitäen, mutta olipa ujo, käänsi silmänsä maahan ja näytti häntäänsä, mokoma. Koska en ole perillä ötököitten sukujuurista, mielikuvitus räiskyen mietin mitä tästä voisi joskus tulla. Varmasti jotain todella värikästä ja kaunista. Heti miten sukelsin nettiin tiedonhakuun.
Tulos jota en ihan odottanut: Acherontia atropos
Kuva: dic.academic.ru/dic.nsf/ruwiki/334741
Pääkallokiitäjä. Perhosvalikoimassa tämä ei ehkä ole kauniimmasta päästä.
Nousi mieleen sanonta, että kauniista lapsista tulee usein rumia aikuisia (varmaan hämäläistä viisautta).
Mutta rumuudessa on aina myös jotain kaunista, eikös.
PS. Tänään on se lampaantappojuhla. Oikein hyvää juhlaa kaikille sitä viettäville. Ja Stazzylle matoisia terveisiä (olin armelias).
Kommentit