Jatketaan haasteellisissa merkeissä. Rita   heitti haasteen, jossa piti kaivaa esiin neljännestä kansiosta neljäs kuva ja kertoa siitä jotain.  
Kansioita on ehtinyt kertyä  sekä koneelle että kaappeihin sikin sokin ja julmetusti, joten aloitin sieltä missä valokuvat ovat vielä joltisenmoisessa järjestyksessä elikä vanhimmista, olohuoneen kaapista neljäs albumi.  Neljäs kuva oli lähinaamakuva joten siirryin neljännelle sivulle ja sieltä neljäs. Sattuipa hyvin, kuva on 4x4 vuotta sitten otettu, tässä se.

 

Paimenkoiran tehtävä on paimentaa laumaansa ja pitää se kurissa ja koiraherran nuhteessa. Herra Max toimi henkilökohtaisena avustajanamme kasvatuksen kinkkisellä saralla monituisia vuosia, aikana jolloin kasvatimme nuorimmaisestamme miestä. Max teki työnsä erinomaisesti harmaaseen vanhuuteensa asti. Poikakin kasvoi mieheksi, jos joku kuvan perusteella muuta epäili.
Esikoistytärtämme paimensi aikanaan rouva Lola, joka  omi pienokaisemme pentueensa tasavertaiseksi jäseneksi jo konttausiässä. Lola oli pihapaimen, joka asui pesueineen omassa puutarhamökissään. Siitä aiheutui pieniä ongelmia äidille, jonka mielestä ihmispennun tuli asua pääasiallisesti ihmisten mökissä. Vikistyään ja muristuaan pari ensimmäistä vuottaan lapsesta kasvoi ihme kyllä ihmiskielinen kaksijalkainen.

Tämä neljäsjalkainen varhaiskasvatus korvasi meillä perialgerialaisen shleka-kasvatuksen. Shleka on sisäsandaali, joka on helppo nykäistä jalasta ja antaa läiskähtää lapsen pyllyn päälle tarpeen vaatiessa. Tarpeet ovat täällä herkässä ja pyllyt karaistuneita. Kotikasvatuksen tarkoituksena onkin valmistaa lasta kouluyhteisöön.
Ruumiillinen kuritus on nimittäin suosittua myös kouluissa - yhden korvapuustin jälkeen alkaa tyhmäkin ymmärtää, sehän on selviö. Karttakeppi on myös tehokas väline opin sisäänajossa. Siksi se onkin korvattu täällä pitkällä litteällä viivoittimella, vielä tehokkaammalla. Sillä kun napsaisee sormille niin johan alkaa ulkoluku sujua, joskus vahingossa napsahtelee sormiakin. Vamman aiheuttaminen on kyllä nykyään jo laissa kielletty.  Tarkennettakoon, että algerialaisella ja ranskalaisella koululla ei kurituksen suhteen ollut suuriakaan eroja, jos mikä toisessa puuttui ruumiillisesta korvattiin  henkisellä.

Mitään pitkäkantoista opiskeluintoa eivät nämä metodit herättäneet, mutta opettivat ainakin sen, että turhia riskejä ei kurittomuuden saralla kannata ottaa. Mikä yllätys sitten, kun myöhemmin siirtyivät suomalaiseen kouluun ja asetelmat kellahtivat kuperkeikkaa.