Piti tulla siirtämään joulutervehdykset syrjään kun sekin juhla nyt on ohi.  Uusi vuosi alkoi siitä mihin edellinen jäi. Pari laivaa töräytti sireeneitään numeroiden vaihtumisen merkiksi ja näin jopa yhden hätäraketin taivaalla. Ei silti suurempaa hätää näköpiirissä toistaiseksi. Tosin vaalivuosi tulossa, jos näitä enteitä nyt alkaisi tulkita.

Vuodenvaihteen kunniaksi piti muuttaa bloginikin bloggeriin, mutta kun kerran on tulossa se maailmanloppu tänä vuonna niin lopetetaan nyt tämä vanha vanhassa. Ensi vuonna sitten uusin tuulin uuteen elämään. Onkohan kukaan muu näin hyvää tekosyytä saamattomuudelleen keksinytkään..

Vuosi muuten alkoi aurinkoisissa merkeissä, jihuu. Tästä lähtien sataa vain joka kolmas päivä. Nyt on se aika, jolloin ei oikein tiedä mikä aika on menossa. Siis vuodenaika, eihän täällä pienempää mittayksikköä välttämättä tarvitsekaan.

Kirsikkapuu on sitä mieltä, että nyt on syysruskan aika. Voisi vaikka kieriskellä keltaisessa lehtikasassa ellei koira olisi keksinyt sitä pissapaikakseen (ei tassut kurastu). 

Orapihlaja puolestaan väittää, että kevättä on ilmassa. Sinisen taivaan näkeminen pitkästä aikaa hurahduttaa kyllä itsenikin niin luulemaan.

Käytiin maalla tarkistamassa. Kyllä se alkukeväältä näyttää. Pellot jo orastavat vihreinä ja vuoden ensimmäinen sipulisato on poimittu ja sipulinpesijät ovat levittäneet satonsa puroon (klik, kaikki nuo vihreät tupsaat vedessä).  Virtakohdissa ne huuhtoutuvatkin ihan itsellään myyntikelpoisiksi eikä haaskaudu kallisarvoista vettä turhaan.

Kaikin puolin satoista vuotta teillekin!