Matka onnistui. Ehdin sopivasti myrskyn alta pois eikä sää sanottavasti muuttunut missään etapissa, Pariisissa paleli enemmän kuin Helsingissä.
Hyvin olitte peukuttaneet Algerian tullille. Läppärini jäi vallan paitsi huomiota samoin kuin muutkin tavarani, evvk. Kukaan ei edes halunnut vilkaista mihin olen euroni haaskannut!

Olisi pitänyt peukuttaa myös Ranskan turvatarkastuksille. Euroopasta pois pääseminen ainakin tälle epäilyttävälle ilmansuunnalle on sanoisinko kink-kis-tä. Yhtäkkiä kaikkia kiinnosti tietää mitä epämääräisiä johdollisia mötiköitä laukkuni sisälsivät. Ne tuli purettua moneen otteeseen monen ihmisen toimesta, laukut, johdot, akut ja paristot, kamerat osineen, mutta ei läppäriä sentään, sitähän juuri olitte peukuttaneet.
Kun sitten piti kuvaamani ihka uudella digilläni vallan mahtavaa auringonlaskua tulipunaisella taivaalla Annaban horisontissa, niin… häiriö häiriö häiriö vilkkuu näytöllä eikä vempain käynnisty ollenkaan!  Olisivatko ne läpitunkevat turvasäteet sekoittaneet laitteen sähköistä aivotoimintaa? (Ääääh…ei tietenkään ole matkavakuutusta kun se maksaa isoja maltaita näin epäilyttäviin maihin pyrkiessä).
Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Sain korjattua vanhan turvallisen luotettavan painavan esihistoriallisen kamerani. Ainakin vähäksi aikaa, jotain sentään sekin.

Nettilinjani oli ehtinyt painua unhon suohon, mutta muutamalla lisädinaarilla siitäkin selvisi. Nyt tämä siis t-o-i-m-i-i-i. Tällä vanhalla koneella, joka on unohtanut miten ladataan uusia kuvia. Nettilinjan vaihtamiseksi toiseen koneeseen tarvitaan palveluntarjoajan äärettömän salainen koodinumero - ja ao. teknikko sitä virittelemään, höh. Yritän uudelleenoppia  kärsivällisyyden jaloa taitoa.

Ensi vaikutelmia kotoa?
Thibo-vauva on kasvanut ISOKSI. Uusi pentu on ilmestynyt sängyn alle, ei sukua edelliselle.  Mies on vielä sama vanha.
Muuten täällä on likaista, pölyistä ja rapistunutta. Pilkulliset ruudulliset kolonialistiset kivilattiat suorastaan särkevät silmiä (siis muistakaa että nyt jopa näen ne kaikki pilkut selvästi). 
Mutta ei hätää, viikon päästä sille on jo yhtä sokea kuin ennenkin. Vapauttavaa ’sokkoutumista’ odotellessa atavistinen (ja turha) siivousvimma ajaa kuitenkin rättien ja klooripullojen puristeluun. Ekologiasta viis, tällä viikolla vuodatetaan vain klooria.