Olen vielä niin lumoissani tuosta Saharan matkasta - ihan unohdan etten ollutkaan itse mukana, mutta minkäs hyvälle mielikuvitukselle teet. Ninpä tarjoankin teille nyt leivänteko-ohjeet tuaregien tapaan.
Tähän ei paljoa tarvita. Vain puhdasta hiekkaa, puuta, mielellään tulitikkuja, vati, kilo karkeaksi jauhettua kokojyvävehnää (mannaryynitkin kelpaa), ripaus suolaa, neljänneslitra vettä ja hyvät hauikset. Leipä on nimeltään tagella ja Saharassa se valmistetaan seuraavaan tapaan, siis jos satutaan löytämään ensin puuta. Jos on kirveskin kainalossa niin aina helpompaa, yksi hakkaa, toinen katselee.
Valitaan hyvä leiripaikka, josta löytyy puhdasta ja karkeaa hiekkaa, ja sytytetään kunnon nuotio. Jauhoihin sekoitetaan vesi ja suola ja alustetaan kunnolla. Taikinaa kuuluu venytellä vuoroon vasemmalle ja oikealle zetan muotoon ja taitellen takaisin, taukoamatta niin että hyvin sitkistyy. Tässä tarvitaan niitä hauiksia, sillä taikinaa ei saa seisottaa laiskana.
Nuotiosta siirretään syrjään palaneet ja palamattomat puut ja niiden alle kaivetaan pieni kuoppa, johon taikina lätkäistään sinällään kuumaan hiekkaan. Ennen sitä pitää lättysen pintaa kuivata pikaisesti palavalla kekäleellä niin ei ota hiekka pahasti kiinni.
Tämän jälkeen lätyskä peitellään hiekalla, tuhkalla ja hiilloksella. Saapi paistua vajaan puoli tuntia, jonka jälkeen kaivetaan ulos, käännetään, haudataan uudestaan ja paistetaan saman verran.
Koska leiriytyminen tapahtuu illansuussa ja tagellaa valmistetaan ilta- ja aamupalaksi, ehtii yö tipahtaa päälle ennen kuin leipä on kypsä. Saharassa ei hämärä kestä, on vain aurinkoa tai pussipimeää. Pussipimeä muuten on todella pussipimeä, juuri ja juuri näkee kypsän leivän hiilloksesta kaivaa. Siitä varistellaan suuremmat hiekat pois ja se huuhdellaan kylmällä vedellä. Taitellaan annospaloiksi ja kastetaan oikealla kädellä lihaliemeen, keittoon, teehen tai hapantuneeseen maitoon, mitä nyt sattuu olemaan. Ja maiskis. Kelpaa kelliä tähtisen taivaan alla.
Kommentit