Meillä ei sitten ollut oikein mitään turkoosia vaikka se on yksi lempiväreistäni. Ainoa oli tuo pieni kipsikala ja pullo kirurgista alkoholia. Loput piti kaivella viime kesän otoksista ja sielläkin vain meri ja taivas välillä vähän vilahti turkoosiin päin, ero siniseen niissäkin olematon.
Tuli aika vetinen kollaasi, mutta sehän sopikin oikein hyvin tuon kirjan aiheeseen ”The Hidden Messages in Water”.  Niitä siellä on, vesimolekyylien viestejä.

Kirja muuten lensi tänne Amerikasta asti, kiitoksia vaan paljon Utukalle. Hän on kirjoittanut veden viesteistä täällä. Ja nyt täälläkin ruvetaan keskittymään vesimolekyylien ihmeelliseen muuntautumiskykyyn.


Viikon turkoosit kollaasit löytyvät napin takaa


Ja nyt kun olen kiittelytuulella, niin kiitänpä tässä vielä Inkivääriä tunnustuksesta, jonka sain jo jokin aika sitten.


Kreatiivisuus on kyllä ollut kadoksissa jo kauan, ehkäpä merkki sisältää uutta voimaa. Koska siitä juuri on pulaa niin enpä annakaan sitä eteenpäin, pidän itsekkäästi itselläni. Mieltä katuen tosin, tiedän että on miljoona erittäin luovaa bloggaria, jotka sen ansaitsisivat, mutta toisaalta, he varmaan ovat sen jo saaneet…