”Tiedoksi teille tuttavani ja ystäväni, jotka viime vuonna lähetitte minulle uuden vuoden toivotuksina onnea, menestystä ja vaurautta. Mikään ei toteutunut! Tänä vuonna, olkaa niin hyvät, ja lähettäkää ne suoraan shekkeinä, hyväksyn myös tilisiirrot ja käteisen. Kiitos etukäteen! ”

Tämmöinen viesti ilmestyi kännykkääni uuden vuoden päivänä. Hyödynnän sen nyt tässä esimerkkinä algerialaisesta huumorista. Se on yleensä mustaa ja kuvaa hyvin todellisuutta.

Viime vuoden viimeisellä viikolla taisteltiin lehdistössä siitä, onko uudenvuoden juhliminen syntiä vai ei. Enemmistö uskoi äärimmäistä ääntä. Annabassa ei sitten paukkupommikaan räjähtänyt eikä laivatkaan uskaltaneet tuuttailla sireeneitään. Vuosi vaihtui kuin varkain eikä kenenkään tarvinnut luvata parempaa tulevaksi.

Aattona mekin valmistelimme lähtöä tavalliselle perjantairetkelle koirien kanssa. Tuskin ehdittiin startata, kun Juan juhlan tunnelmissa erehtyi lähentelemään Tinaa. Seksuaalista häirintää ei- toivottuun aikaan. Ja häntiinsä sai! Salaman nopeasti. Tina puraisi Juanin häntään pari reikää, pientä ja vaaratonta mutta vuotavaa. Siis meidän kiltti Tina, joka ei ikinä ole purrut ketään mistään syystä (paitsi rottia)  ja osaa pitää puolensa muutenkin!
No sitten, yrittäkääpä kuvitella mitä tapahtuu kun koira vispaa verisellä hännällään autossa.
Muutamassa sekunnissa niitä punaisia pisaroita oli joka paikassa. Joka paikassa. Ikkunoita myöden. Auto näytti ulospäin siltä kuin siinä olisi tehty suurempikin verityö. Vähintää joukkomurha.
Luojan kiitos ei ehditty kauas  eikä santarmien tai poliisien ratsiaa osunut väliin.
Ei muuta kuin takaisin kotiin paikattavaksi ja omatkin vaatteet pesuun. Autosta puhumattakaan.
Muistetaan kyllä tämä vuodenvaihde.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Kavereita ollaan kun jokainen tietää paikkansa ja noudattaa käytöstapoja. Näillä eväin lähdetään uuteen vuoteen.