Nyt on tullut katseltua niin paljon puhtaan valkoisia alppimaisemia Marjutin vuorilla että alkoi ahdistaa tuhruinen kaupunki. Piti lähteä hakemaan lääkettä ja se löytyikin aika läheltä, majakkaniemeltämme. Kohde ei ole valkoinen eikä edes kovin korkealla, mutta avaruutta riittää, merta kolmella reunalla. Kuva on otettu puolivälistä, suuntana tuo valkoinen aita…. (kuvia klikkaamalla saa enemmän tehoa).
lääh puh…lähestyy jo..
…iiik…aika kapea reunus
…iiik…aika kapea reunus
Varmaan majakanvartijan aamuinen hölkkäreitti kun on tallaantunut kunnon poluksi. Pudotus on melkoinen, mutta vahvimmat lääkkeet ovat tehokkaimpia. Kumma miten korkeuksissa leveyssuhteet kutistuvat, metri muuttuu helposti puoleksi. Liimauduin kuin lisko seinään raajat levällään ja hivuttauduin polun päähän asti, pakko oli tulla takaisinkin. Näkymä oli mahtava, mutta en uskaltanut irrottaa kämmentä seinäpinnasta kameraa varten. Äkkijyrkissä on jotakin äärimmäisen houkuttelevaa, ne ikään kuin imevät itseään kohti…
Jos kurkistaa reunan yli alas, huomaa, että korkeanpaikankammo sijoittuu ihmisessä kantapään ja polvitaipeen väliin, josta se pahimmillaan säteilee kuin hidastettu sähköisku selkärankaa pitkin niskaan asti. Muikea tunne.
Nämä muutamat metrit paransivat kummasti puutostautiani.
Jos kurkistaa reunan yli alas, huomaa, että korkeanpaikankammo sijoittuu ihmisessä kantapään ja polvitaipeen väliin, josta se pahimmillaan säteilee kuin hidastettu sähköisku selkärankaa pitkin niskaan asti. Muikea tunne.
Nämä muutamat metrit paransivat kummasti puutostautiani.
Kommentit