Nyt kun sateet ovat menneet ja aurinko ripustettu takaisin taivaalle, päätin tehdä katselmuksen puutarhassa. Kesän jäljiltä en ole siellä vielä mitään tehnytkään (kahlannut vain läpi laput silmillä), joten eikun tekemään 'sitku’-listaa.
Elikä sitkun on aikaa ja huvittaa niin...
Kolme viikkoa sitten kirjoitin, että kaik vihreys on kuollut ja pelkkää hiekkaa silmissä.
Tjaa. Eipä ole enää, sateet tekivät tehtävänsä. Millähän tuota keritsisi..
Hibiscus johtaa kohta sähköäkin.
Tässä syntyy ja kuolee hirveä määrä kukkia päivittäin.
Kuolleet pitäisi ehkä haudata.
Ruskaa luumupuussa.
Mösjöö voisi jo ruveta kokeilemaan tuliaisiksi saamaansa lehtiharavaa.
Pähkinöitä kopisee maahan ja päähän.
Kannattaisikohan antaa varista omia aikojaan vai houkutella apinamies hommiin.
Muuten - pähkinän ensin vihreistä ja myöhemmin ruskeiksi maatuvista kuorista
jää lähtemättömiä jälkiä pihasementtiin.
Granaattiomenatkin voisi poimia ennen kuin kopsauttavat jonkun tajuttomaksi.
Itse en näistä erityisemmin välitä. Kuka tulisi poimimaan pois?
Lintunen tuli uteliaana katsomaan mitä se ihminen meinaa.
Eihän sitku-ihminen mitään muuta meinaa kuin tähdätä kameralla
ja tehdä tarkempaa tuttavuutta.
Sylvia hortensis. Orfeuskerttu. Luulisin. Puussa kävi aikamoinen vilske.
Pähkinät tippuivat ihan itsestään, tässä mitään apinamiestä tarvita.
Meidän pähkinän tuoksuisella puolellamme on kerttujen kylpylä.
Palmunlehväkeittiö on naapurin puolella.
Kommentit