Kun itse olin lapsi, äitienpäivän aamuna käytiin poimimassa tuoreet valkovuokkokimput, lahjaksi annettiin itse tehty kortti ja suurella ajatuksella kynänpäätä pureskellen keksitty muistovärssy. Äiti ei saanut nousta vuoteesta ennen kuin kukat ja kortit oli aseteltu valmiiseen kahvipöytään. (Kukahan sen kakun teki.. en minä ainakaan. ) Äidin varastoista löytyy vieläkin laatikkokaupalla lasten, lastenlasten ja lastelastenlasten tekemiä aarteita. Niitä ei saa siivota pois, ovat tärkeitä.
Meillä ei ole vietetty äitienpäivää, eikä kummemmin muitakaan päiviä, mutta lapseni ovat jatkaneet perinnettä. Kuvan värssyn poimin omista arkistoistani ja liitin kirsikankukkiini. Sen myötä toivotan kiitollista äitienpäivää muillekin äideille!
Kommentit