Kävin sitten jo äänestämässä hyvissä ajoin, kansalaisvelvollisuus täytetty.
Piipahdin viikonvaihteessa maaseudulla ja kuinka ollakaan ohi kulkeissani osuin ArsHäme 10 –taideviikoille Forssaan. Oli vähän luppoaikaa, jonka seurauksia tässä. Kirjaston näyttelysalissa oli meneillään Sarja kuvia, kotimaisten sarjakuvien originaalipiirrosten näyttely.
Menossa myös 11. kerran kansainväliset mykkäelokuvafestivaalit. Forssan elävienkuvien teatteri on Suomen ensimmäinen maaseudulle perustettu ja yksi Euroopan vanhimmista yhä toiminnassa olevista elokuvateattereista. Sen perusti 1906 taidemaalari Albert Lindfors, joka myös suunnitteli ja maalasi kaiken itse elokuvajulisteita ja mainoksia myöten. Rakennus on restauroitu alkuperäiseen malliinsa puupenkkeineen ja koristemaalauksineen (sisäkuva täällä). Tänä vuonna teemana oli John Fordin elokuvat, elävän säestyksen elävöittämänä tietenkin. Aitoa meininkiä aidossa ympäristössä.
Hiljattain tyhjennetty Finlaysonin kutomo oli avannut hallinsa taideviikon tapahtumiin.
Kuhankosken Killan taidenäyttely. Tykkäsin erityisesti noista vanhoista ikkunanpokakehyksistä. Äärimmäisenä oikealla maalattuna sama idea kuin blogistanian 12-kuvaa haaste, sama paikka eri kuukausina. Kivan näköinen kokonaisuus.
Tehdas värisee –näyttelyssä historia ja taide marssivat käsi kädessä. Oikealla alhaalla Elina Kylämarkulan tekstiilitaidetta, seinällä Värisuora, lattialla sirosäkkien iloinen sekamelska. Moniko muuten tiesi, että venäläishuivitkin kuuluivat Finlaysonin tuotantoon.
Mielenkiintoisia teoksia. Vasemmalla oleva mies oli maalattu musteella harsokankaan suikaleihin ja suikaleet ripustettu perä perää. Syntyi todella jännä efekti. Déjàvu, Pia Männikkö.
Keskellä ylhäällä Katja Sandbergin Lumikuningatar, morsiuspukukankaasta, joka siis on suomalaisen lampaan villaa, silkin pehmeää, laskeutuvaa ja silti paksua kuin turkis, kangasta ei varmaan kesähäissä käytetty.
Alhaalla Synnöve Dickhoffin Puuttuvat tyttäret, paperia ja pellavaa.
Oikealla mokkanahan paloista ommeltu ja rei’itetty Relics, Erzsébet Katona Szabó. Todella upea.
Kaikenlaista muutakin löytyi, esim. kierrätysmateriaaleista muotoiltuja mitä ihmeellisempiä juttuja. Tämän kuvan otin mukaan siksi, että olen itsekin miettinyt, mitä voisin tehdä vanhoista videonauhoista… tai kakkumuoteista?
Päivänkehrän säihkeet, Heidi Lehto ja Vispilänkauppaa, Sirkka Könönen
Ja ettei jäisi pelkäksi taiteeksi, niin kierrokseen kuului tietysti myös historiaa ja vanhoja museoesineitä. Kuten nämä parimetriset pajusta punotut kärryt..
Olisitteko arvanneet tehtaan ambulanssiksi?
Se siitä. Loma on nyt pakattu muistojen pussiin ja ideoita on pää pullollaan, kuten aina täältä lähteissä, kumma miten ne vaan ehtivät haihtua savuna ilmaan ennen toteutusta. Blogistania on loman aikana jäänyt vähemmälle, mutta palaan seuraamaan blogejanne paremmin kunhan pääsen takaisin kotiin hitaammalle aikavyöhykkeelle.
Siihen asti mukavaa syyskuun alkua kaikille!
Kommentit