Mizyéna haastoi paljastamaan itsestäni kuusi satunnaista seikkaa. Melkein luin että satumaista. Mutta eikös se ole vähän sama asia, ihminen on niin satumainen sattuma.  

Ihan ensimmäiseksi

 

rakastan kiveä, kallioita, luolia, raunioita, vanhoja kivilinnoja… missä kivi siellä minä.
Rantakatumme varrella on hautausmaan edessä pyöreistä rantakivistä koottu muistomerkki, aamukävelijöiden  turning point. Kasa sementtiin muurattuja kiviä, josta kukaan ei tiedä mitä se symbolisoi –lähipiirini on nimennyt  sen minun ikiomaksi monumentikseni.  Siitä on aikojen saatossa hävinnyt paljon kiviä, edustamme molemmat rapistuvaa pysyvyyttä. Pitäisi käydä kuvaamassa se ennen kuin muutumme hiekaksi.

Toiseksi

 

Voiko ihminen elää ilman metsää! Minua kiehtovat erityisesti metsäpolut, salaperäiset aukot kasvillisuudessa, rappuset joista ei tiedä minne ne johtavat. Yllätyksiä, mahdollisuuksia. Olen kuluttanut monet housunpolvet konttaamalla umpipusikoissa villisikojen tallaamia tunnelipolkuja, tehnyt löytöretkiä piikkipensaisiin, etsinyt jäänteitä roomalaisten ohimarssista, löytänytkin… luullut, että lapsenikin pysyvät ikuisesti konttausiässä.

Kolmanneksi

 

Olen hamsteri. Kerään kaikkea mahdollista, luonnosta simpukankuoria, siemeniä, kiviä, kannon kappaleita, juurakoita… En raaskisi heittää mitään pois, koska kaikkea voi joskus tarvita johonkin. Yleensä ei kuitenkaan koskaan mihinkään. Tietääkö kukaan mitä tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa on (klik)? Ehdotuksia!

Tästä pääseekin sutjakasti neljänteen asiaan. Olen tosi saamaton, aloitekyvytön… Kun poimin jotain talteen, näen siinä sillä hetkellä miljoona mahdollisuutta, jotka suljen visusti komeroon odottamaan tulevaa inspiraatiota. Jos se iskee, niin haluan heti valmista, olen yli-innokas, suurpiirteinen, huolimaton. No, sitä harvoin enää tapahtuu sillä  viidenneksi olen myös pahasti tietokoneriippuvainen. Ja kaikkihan tietävät mitä se tarkoittaa.

Kuudenneksi

paitsi että voin pahoin autossa myös pelkään, en lähde kenen tahansa kyytiin. En edes omaani, vaikka ajoinkin täällä kortin. Se toimi henkilöllisyystodistuksena kymmenen vuotta ja vanheni pois. Kaikkein eniten pelkään täkäläisillä autobaanoilla, joilla ei liikennesääntöjä tunneta ja kiidetään aika usein jos ei oman niin jonkun muun viimeistä päivää. Siitä huolimatta rakastan automatkailua.

 

Tämä oli siis meemi, jonka säännöt varmaan jokainen bloggari osaa ulkoa. Saapi tästä ottaa jos kuka ei vielä ole tarpeeksi itseään paljastellut (kuvia ei ole pakko laittaa).